“Kaikki lähtee yksilöstä” – Nobel palkittu Martti Ahtisaari Ylen Ykkösaamun haastattelussa

Asensin viikonloppuna hämäräkytkimen ulkovalaistusta ohjaamaan. Siinä johtoja vedellessä tapani mukaan kuuntelin radiota. Sattumalta olin Radio Suomen taajuudella jossa toimittaja Jari Korkki haastatteli parhaillaan Nobel palkittua Presidentti Martti Ahtisaarta [Kyseessä oli TV 1:n YLE Ykkösaamun radioitu versio, tässä linkki alkuperäiseen videoversioon]. Vaikka suurin osa haastattelusta sivusikin hänen erittäin menestyksekästä diplomaatin uraansa  YK:n ja muiden järjestöjen tehtävissä, toimittaja Korkki kyseli häneltä myös näkemyksiä ajankohtaisiin väkivallantekoihin maassamme. Presidentin vastaus miellytti minua suuresti. Alla vapaasti litteroitu vastaus Toimittaja Korkin tekemään kysymykseen (videoleikkeen perusteella):

Oikeastaan katsoisisin sitä vähän laajemminkin. On paljon puhuttu kuinka rauhanturvaaminen on vaarallista, mä vähän katselin 50-vuoden ajalta tilastoja. Rauhanturvahommissa oli kuollut muutamia kymmeniä, liikenneonnettomuuksissa 34000 ihmistä ja  57000 ihmistä on tehnyt itsemurhan. Perheväkivallasta ei ollut tilastoja noin pitkältä ajalta. Mutta on tiedossa että noin 30 naista tapetaan vuosittain. Kyllä tämä kertoo että jotain on pielessä tässä hyvässä maassa. Meillä on niin valtavasti hyvää tässä maassa. Tämä on pistänyt minut miettimään..

Minusta tuntuu että eräs asia on unohtunut. Jokaisella että pystyy elämään hyvää elämää täytyy kantaa vastuuta omasta elämästään. Ei niin että jos jotain sattuu niin se on aina kirkon, kunnan, valtion tai vaikkapa jonkin järjestön vika.  Ei se tarkoita että hyvinvointiyhteiskunta romutetaan. Jokainen meistä tarvii ystäviä ja tässä täytyy myös ympäröivän yhteiskunnan olla mukana. Mutta Jos hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa sitä että yksilö ei kanna mitään vastuuta elämästään niin katson että silloin olemme epäonnistuneet.

Hänen mukaansa me kansalaiset olemme jossain määrin “laitostuneita” ja en voi kyllin olla hänen kanssaan samaa mieltä, vaikka demari hän onkin ;-). Vanha latteushan on “muutos lähtee yksilöstä” – joka pitä erinomaisen hyvin paikkansa. Voimme vaikuttaa todella lukuisiin asioihin vain muuttamalla kulutustottumuksiamme, liikuntatapojamme, ruokailutottumuksiamme.. lista olisi loputon. Me yksilöt muodostamme yhteisön. Yhteisön tehtävä on välittää niistäkin yksilöistä, jotka eivät kenties halua olla osa tätä yhteisöä ja vetäytyvät. Yhteiskunnan tulee mielestäni olla “taustalla” ja tulla tarvittaessa apuun jos yksilöt eivät jaksa tai pysty elämään itsenäisesti osana yhteisöä.

Tätä “muutos lähtee yksilöstä” tulisi soveltaa myös kuntien järjestämiin peruspalveluihin. Kuinka paljon meillä olisikaan mahdollista vaikuttaa esim. terveydenhuollon kustannuksiin ihmisiä aktivoimalla ja valistamalla. Arjen hyötyliikunta pitää mielen ja kehon kunnossa, mutta myös poissa lääkäriltä. On tietysti naivia väittää että valistamalla me ryhtyisimme huolehtimaan paremmin omasta itsestämme – silti muutoksen siemen on meissä kaikissa!

Advertisements

Onko nykymuotoinen tohtorikoulutus tiensä päässä (siirretty)

January 4th, 2007

Uusi vuosi 2007 alkaa koulutuspoliittisesti hyvin mielenkiintoisissa merkeissä. Vanhasen hallitus ei pystynyt päättämään opintotuen nostamisesta ja nyt istuva pääministeri haluaisi korkeakoulupolitiikan seuraavan hallitusohjelman yhdeksi tärkeimmistä asioista. Hämmästyttävää on vain se, että tulevan ohjelman yksi keskeisistä tavoitteista on vahvistaa akateemista tutkimusta tekemällä jatko-opinnoista maksullisia. Hokkus Pokkus.

– “Se on mielenkiintoista jatko-opiskelijoiden kohdalla. En ole sitä itse pohtinut, mutta en halua tyrmätä tuon tyyppisiä ideoita. Näen ne ensisijaisesti yliopistojärjestelmän vahvistamisena, Vanhanen sanoo.” (Aamulehti 31.12.2006)

Vanhanen pohjustaa ajatuksensa Keskustan johdolla toteutettuun globalisaatioraporttiin jonka perusviesti on huoli maamme kilpailukyvystä globalisaation puristuksessa. Vanhasen tilaaman raportin väittämät ovat nykyajan alkemiaa, sillä raportin mukaan “maksullisuuden kautta yliopistojen koulutusresursseja ja kannustimia ulkomaalaisten jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden hankkimiseksi Suomeen voitaisiin merkittävästi parantaa.” Mitä tekee muutamalla ulkomaalaisella jatko-opiskelijalla jos yksikään kotimainen opiskelija ei enää ryhtyisi tekemään jatko-opintoja?

Siteeratessaan sokeasti globaalisaatioraporttia pääministeri Vanhanen ei ota ollenkaan huomioon juuri julkaistua OECD raporttia jossa Suomi pärjäsi varsin hyvin. Vielä hämmästyttävämpää on keskustapuolueen mitä ilmeisin tietämättömyys Suomen korkeakoulujärjestelmän todellisesta tilasta. Me jatko-opiskelijat olemme Suomalaisen tutkimusjärjestelmän nöyrä työrukkanen. Yhdyn Suomen valtiotietelijöiden liiton puheenjohtajan Elina Moison (STT, 4.1.2007) pääministerille antamaan kehotukseen tutustua jatko-opiskelijoiden taloudelliseen asemaan.

Globaalisaatioraportin esitys maksullisten jatko-opintojen subventoimisesta opintotukijärjestelmää muuttamalla on naiviuudessaan hämmästyttävä. Jatko-opintoja tehdään äärimmäisen harvoin opintorahalla. Useimmiten jatko-opiskelija hankkii rahoituksensa itselleen taistelemalla paikan tutkijakoulusta tai työskentelee apurahalla. On myös enemmän kuin poikkeus että opintoja tehdään työn ohessa. Pääministerin “maistelema” ajatus maksullisista jatko-opinnoista olisi sietänyt ottaa tarkempaan valmisteluun ennen julkisuuteen päästämistä – olen tähän saakka uskonut virkamiesten valmistelevan taustalla mitä politikot suustaan päästävät. Näköjään olen ollut väärässä.

Keskustan tavoite ottaa korkeakoulupolitiikka seuraavan hallitusohjelman keskiöön tulee olemaan puolueelle merkittävä haaste. Keskustan tulee ensimmäiseksi pyrkiä lunastamaan akateemisten äänestäjien luottamus siitä että Keskusta pystyy tekemään maamme kannalta järkevää koulutuspolitiikkaa. Piikkilangasta väännettynä tämä tarkoittaa sitä että keskustan tulee päästä hallitusvastuuseen. Pääministeri omilla lausunnoillaan ei tätä tietä ainakaan siloita. Meidän jatko-opiskelijoiden puolesta toivotankin keskustalle auvoisaa oppositiota. Sieltä on hyvä tehdä vastaavia järjettömiä lausuntoja.

Jari Laru, jatko-opiskelija, Oulun yliopisto
puheenjohtaja, merikosken kokoomus