Panokset kovenevat Ideaparkin ympärillä käytävässä pelissä.

Vaikka meidän Kiiminkiläisten näkökulmasta tarkasteltuna Ideapark näyttää olevan toteuttamista vaille valmis hanke, asia ei ole ehkä ihan yhtä yksiselitteinen. Nimittäin “isot pojat” tuntuvat olevan kovasti “Ideapark-megamall” ostoskeskuksia vastaan.

Eilen Oulun yliopisto julkaisi harmittomalta vaikuttavan tiedotteen, jonka mukaan yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä on valittu asuntoministeri Jan Vapaavuoren asettamaan kaupan sijainnin ohjausta arvioivaan työryhmään.

Työryhmän tehtävänä on arvioida kaupan merkitystä yhdyskuntakehityksen muutostekijänä, kulutuskäyttäytymisen muutosten ja kaupan palvelujen vastaavuutta sekä ilmastonmuutoksen hillinnän vaikutuksia kaupan sijaintiin ja rakenteeseen. Työryhmä arvioi lisäksi kaupan ohjauksen ajanmukaisuutta ja vaikuttavuutta sekä tekee tarpeelliseksi katsomiaan ehdotuksia.

Entä sitten? Mitäs se Kiimingin Ideaparkkiin vaikuttaa?

No, tämä työryhmä on ympäristöministeriön työrukkanen jonka avulla pyritään mahdollisesti kehittämään argumentteja sekä Pieksämäen, Vihdin että Kiimingin Ideaparkkien rakentamista vastaan. Työryhmän kokoonpanossa Savonlinnan (Pieksämäen) seudun alueellista asiantuntemusta edustaa ex.ministeri Jouni Backman TietoEnatorilta ja Oulun seutua jo mainittu professori Helka-Liisa Hentilä. Muu kokoonpano koostuu esim. ympäristöministeriön, kuntaliiton ja kuluttajatutkimuskeskuksen asiantuntijoista. On silmiinpistävää että ryhmässä on ainoastaan Kokoomuslaisia ja Sosiaalidemokraatteja. Hallituspuolue Keskustan edustajia ei tähän ryhmään ole kelpuutettu, kuluneen vuoden mediakeskustelun perusteellahan on selvinnyt että Ideaparkkien taustavoimat kietoutuvat Keskustapuolueen tavoin Kehittyvien Maakuntien Suomi-nimiseen yhdistykseen.

Eli sama Suomeksi: Valtapoliittisesti on luvassa kädenvääntöä kepulaisen ideapark-ajattelun ja muiden puolueiden suosiman kaupunkikeskustojen kehittämisen välillä.

Oululaiset poliitikot eivät jättäne käyttämättä mahdollisuutta hankaloittaa kaikilla mahdollisilla tavoilla Kiimingin Ideaparkia.Itselläni on sellainen tunne, että Ritaharjuun Parkin olisi saanut tehdä, mutta Kiiminkiin ei. Olen ihan varma että perustettua työryhmää tullaan käyttämään  työrukkasena Yrityspuiston Ideaparkille varatun maa-alueen kaavamuutoksia käsiteltäessä. Ja ei positiivisessa mielessä.

On merkille pantavaa, että työryhmän Oululaisjäsenen puoliso toimii Oulun kunnallispolitiikassa. Itse tutkijana en kuitenkaan lähde kyseenalaistaman Professori Hentilän puolueettomuutta missään suhteessa, tutkijoiden etiikka kyllä kestää tarkastelun. Kytkentä on silti mielenkiintoinen – kehoittaisin Kiimingin poliitikkoja valppauteen ja rauhallisuuteen tässä Ideapark-huumassa. On aivan ilmeistä, että viimeistä korttia ei ole tässä pelissä pöytään lyöty.

En lähtisi moottoriteitä ihan oikopäätä yrityspuistoon kääntelemään kun peli näyttää vain kovenevan. Pärjäämmekö tässä pelissä? Nyt viimeistään pitää lopettaa hyvänolon tunteessa kelluminen – mainosten perustella melko useat ehdokkaat uskovat Ideaparkin tulevan 100% varmuudella ja sen suurinpiirtein pelastavan pitäjämme.

Olenko ainoa epäilevä Tuomas?

“Te muut voisitte mennä vaikka kahville” – vastine Pauli Määtän kirjoitukseen seutuyhteistyöstä

Sattumalta törmäsin tänään Pauli Määtän (Kempele, kesk.) vaaliblogissa olevaan mielenkiintoiseen kirjoitukseen “te muut voisitte mennä vaikka kahville“, jossa ehdokas Määttä käsitteli omasta näkökulmastansa seudullisen yhteistyön ongelmia. Hänen kirjoituksensa käsitteli toimimatonta seutuyhteistyötä, jossa Oulu jyrää ja seudun muut kunnat vikisevät. Kempelehän ei tunnu Oulun talutusnuoraan alistuvan, vaan jopa Kempeleen Kokoomus on irtisanoutunut meidän Kokoomuslaisten itsemme kehittämästä Oulujoen kaupunki 2020 -visiosta, jossa kuntien liitokset perustuisivat tahtoliitoksiin ja kuntien vahvuuksien hyödyntämiseen hyvässä hengessä. Kirjoittaja kertoo esimerkkinä tilanteen koulutuskuntayhtymän kokouksesta, jossa paikalla oli kymmeniä kokousedustajia eri puolilta aluetta, mutta Oulu käytti isännän ääntä:

Oululaisia oli paikalla neljä, mutta heillä oli kokouksessa äänten enemmistö. Kun tultiin pahaan paikkaan, kokouksen oululainen puheenjohtaja ilmoitti: ” Oululaiset pitävät nyt palaverin. Te muut voitte mennä vaikka – kahville”

Minusta tuntuu, että seutyhteistyön ongelmat johtuvat juuri tästä. Kun yksi sanelee, toisten näkökulmat jäävät huomiotta.

Entä sitten? Oulussa on 133 053 asukasta. Kempeleen kunnassa on 15 251 asukasta, joka on 11,7% Oulun asukasluvusta. Jo yksistään Kaijonharjun suuralueella asukkaita on 13 570, joka on vajaa pari tuhatta asukasta vähemmän kuin Kempeleessä! Keskustan suuralueella asukkaita asuu puolestaan muutama tuhat enemmän kuin Kempeleen pitäjässä. Jos Oulu koostuu laskennallisesti useasta Kempeleestä, eikös silloin äänimäärien suhdeluku mene ihan oikein? Pitäisikös vaikkapas Pateniemen suuralueella olla oikeus asettaa kokousedustaja kokouksiin jos 15 000 asukasta on riittävä raja? Määttä ehdottaa esittämänsä “ongelman” korjaamiseksi että Oulu hieman antaisi periksi voimasuhteissa:

Kun nyt toimielimet muodostetaan siten, että oululaisia on 5 ja muita 4, voi Oulu tehdä mitä haluaa. Jos voimasuhteet olisivat toisinpäin, syntyisi oikeaa ja hedelmällistä keskustelua. Oulun pitäisi silloin saada ainakin yksi kunta puolelleen, jos se haluaa viedä jotain asiaansa eteenpäin.

Mielestäni tällainen ajattelu kumpuaa menneisyydestä. On kestämätöntä, että alueemme poliitikot tarkastelevat vielä maailmaa kirkontornien, osuuskauppojen ja osuuspankkien varjoista ja sieltä itkevät kuinka iso Oulu vie ja he vikisevät. Mielestäni ei ole mitään perusteita, että melkein 140 000 asukkaan kaupunkikeskus antaisi alueen keskustavetoisille pikkukunnille veto-oikeuden koko Pohjois-Suomen elinkeinoelämän ja hyvinvoinnin kannalta keskeisissä päätöksissä.

Uskon vakaasti että vuoteen 2020 mennessä sekä kuntarakenne että päättäjien ikärakenne on muovautunut sillä tavoin uusiksi että Oulun seudusta voitaisiin puhua oikeana “seutuna” eikä kinastelevien päättäjien hiekkalaatikkona.

Aiheesta lisää kirjoituksessani Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan (julkaistu Kalevassa 4.10.2008)

Ratikalla Ruskoon, kutsutaksilla kauppaan vai sähköautolla kirkolle?

Pöydälläni on lojunut jo pidemmän aikaa lehtileike vihreiden vaalikampanjan avauksesta. Siinä Oulun läänin vihreät esittävät paikallisjunia ja kutsutakseja Oulun seudun joukkoliikennesolmuja aukomaan. Ensi silmäyksellä vihreiden ideat tuntuvat hieman kaukaa haetuilta ja suorastaan naiveilta, mutta he katsovat aloitteellaan horisontin taakse. Saman ilmeisesti ovat huomanneet kaikkien puolueiden edustajat, sillä uusimassa Forum24-lehdessä isoimpien puolueiden edustajat olivat kaikki ajatuksen takana. Innostuin kirjoittamaan aiheesta luettuani Oululaisen ystäväni Antero Metson vaaliblogista (kristillisten ehdokas) kirjoituksen “kiskoliikenne joukkoliikenteen ratkaisuvaihtoehtona“.

Tällä hetkellä meidän Oulun seudulla asuvien elämäntapa on rakennettu yksityisautoilun varaan. En minäkään haluaisi millään luopua kullankeltaisesta Berlingostamme 🙂 Lyhyellä tähtäimellä tullenemmekin säilyttämään vaikka väkisin yksityisautoiluun perustuvan elämäntapamme. Vaikka  bensan (ja jopa dieselin) nykyhinnoilla autoilu on  järjettömän kallista ajamme töihin eri puolille aluetta joka päivä omalla peltilehmällä.

Periaatteessa kaikki voisi olla toisin. Autoilu on kuitenkin joustavaa ja mukavaa. Emme todennäköisesti luovu (tästäkään) saavutetusta edusta kuin väkipakolla. On selviä merkkejä että lähitulevaisuudessa hiilivetypohjaiset liikennepolttoaineet muuttuvat erittäin kalliiksi ylellisyystuotteiksi jolla tulee olemaan omat vaikutuksensa  myös  Kiiminkiläisten  pendelöinnille Oulussa olevan työpaikan ja “maaseudun rauhassa” olevan asuinpaikan välillä.

Itse aion heti kuin vain mahdollista hankkia uuden sukupolven hybridi-auton jahka lapsiperheille sopivia malleja alkaa markkinoille ilmestyä. Tällä hetkellä sähköautojen kehitys on vielä lapsenkengissään, mutta jo muutaman vuoden kuluttua meille myydään jo täyttä häkää erilaisia ratkaisumaleja ympäristötietoisuuden ja energian hinnan muodostaman kompleksin yhtälön ratkaisemiseksi.

Keskipitkällä aikavälillä joukkoliikenne on varteenotettava vaihtoehto myös Oulun seudulla

Vaikka lyhyellä tähtäimellä tarkasteltuna Oulun seudun julkinen liikenne on surkeassa jamassa, ihmiset haluavat ajella omia autojaan ja joukkoliikenteeseen satsaamiseen tarvittavaa voimakasta poliittista tahtoa ei löytynekään, tuntuvat visiot seudullisesta paikallisjunaliikenteestä olevan mahdollisia pidemmällä aikajänteellä. Asiaa ei voi pitää enää edes vihreiden piipertelynä, sillä tämän kannan ottivat käytännössä kaikki suurimpien puolueiden ryhmänjohtajat Forum24:ssa viikonvaihteessa (muistaakseni).

Oulun läänin vihreät ovat esittäneet  että kaavoituksen tulisi olla sellaista että perheissä ei tarvita kahta autoa. Taloudellisesti tarkasteltuna ajatus on järkevä. Kuka haluaa maksaa kahden auton vakutuusmaksut? polttoaineet? huollot? Jääli ja kirkonkylä ovat jo varsin tiiviitä yhdyskuntarakenteiltaan jo täll hetkellä. Tässä asiassa katse kohdistuukin haja-asutusalueille – poikkeuslupia myönnettäessä ei pitäisi enää satsata “väljyyteen” vaan asunnot pitäisi kasata ryppäiksi kyläkeskustoihin. Ikäänkuin kaavoittaa pieniä taajamia tehokkaasti.  Näistä pientaajamista voitaisiin järjestää automaattisesti optimoitu tilauspohjainen kutsutaksiliikenne (tästä oli juttua Hesarissa viime keväänä) työmatkalaisia, koululaisia, kauppareissulaisia ja muita kulkijoita varten.

Ensimmäinen askel ratikkaliikenteen tiellä olisi tietysti bussiliikenteen merkittävä tehostaminen ja reittien uudelleen muotoilu että me kaikki teknologiakylässä tai Ruskossa työskentelevät voisimme matkustaa suorinta tietä työpaikoille ja takaisin. Tällaista optimointia ja muuta joukkoliikenteen suunnittelua varten tulisi jo lähivuosina perustaa seudullinen joukkoliikennevirasto tai lautakunta, aivan kuten Oulun läänin vihreät ovat esittäneet. Pidemmällä aikavälillä runkoreittejä voitaisiin operoida kevytraitiovaunuilla ja muulla kiskokalustolla, mutta kiskoliikenteeseen investoiminen on erittäin kallista ja vaatii esim. Kiiminkiin päin suuntautuville reiteille runsaasti uutta asutusta molemminpuolin Kuusamontietä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jääli-Korvenkylä alue tulisi rakentaa täyteen asutusta.

Kiskoliikenteeseen perustuvan joukkoliikenneinfran suunnittelu on pitkäjänteistä työtä. Mielestäni kaavoittajien tulisi ryhtyä vakavasti pohtimaan nykyistä mittavempia joukkoliikennejärjestelyjä ja niiden vaikutuksia seutukaavaan ja yleiskaavaan. Samalla Oulun seudun kuntien tulisi ryhtyä aitoon yhteistyöhön kyttäilyn sijasta, sillä tällainen hanke vaatii erittäin lujaa poliittista tahtoa puolueista ja kuntarajoista riippumatta.

Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan (julkaistu Kalevassa 4.10.2008)

Lähetin tämän kirjoituksen tänään Rantapohjan ja Kalevan yleisönosastoille. Saapas nähdä julkaisevatkos 😉

EDIT: Julkaistu Kalevassa Lauantaina 4.10.2008 otsikolla: “Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan”

EDIT2: Muutin alkuperäisen otsikon “Pohjoismainen malli kuntaliitoksiin vai Oulujoen kaupunki?” Kalevan muotoilemaksi “pyristelyä vääjäämätöntä vastaan”

Kempeleen Kokoomuksen edustajat sanoutuivat Kalevassa (2.10.2008) jyrkästi irti “Oulujoen kaupunki” -visiosta. Sekä Oulussa että lähikunnissa asuneena tuntuu hieman huvittavalta tämä pyristely vääjäämätöntä kehitystä vastaan. Vielä enemmän ihmetyttää kun tarkastelee Pohjoismaisten naapureidemme, Tanskan ja Ruotsin kuntakarttojen muuttumista viime vuosina: Tanskan kuntien määrä on vähentynyt 98:aan vuonna 2007 tehdyssä suuressa uudistuksessa ja Ruotsissa kuntien määrää on karsittu yli 2000:sta kunnasta 291 kuntaan. Ovatko alueemme kunnallispoliitikot ajan tasalla pitäessään kynsin hampain kiinni itsenäisyydestä, tällä viittaan esimerkiksi kirjoittajien mainitsemaan Kempeleen kunnanvaltuuston strategiseen päätökseen pysytellä itsenäisenä aina vuoteen 2015 saakka.

Oulun seudulla Kokoomus on tehnyt hienoa työtä valmistellessaan Oulujoen kaupunki 2020-visiota. Ehkä Kempeleen Kokoomuksen nimissä kirjoittaneet Tiina Rajala ja Pentti Mellenius eivät ole napsauttaneet Oulujoen kaupungin verkkosivujen etusivulla olevaa “ohita” intro painiketta. Avautuva interaktiivinen kartta nimittäin paljastaa aika paljon ratkaisuja Oulun alueen kuntakenttää koskettaviin kipukohtiin.

Istuvilta valtuutetuilta on ilmeistä populistista pikkupolitikointia rinnastaa vanhukset ja lentokenttä keskenään, ihan samoin kuin Oulussa rinnastetaan kallioparkki ja Sote-sektorin palvelut. Seutukunnallisena, tahtoliitoksiin ja kuntien vahvuuksiin perustuvana isompana yksikkönä voisimme keskittyä parantamaan seudullista joukkoliikennettä, sijoittaa kaupan suuryksikköjä järkeen eikä tunteeseen perustuen sekä parantaa asukasdemokratiaa vähentämällä valtuustoja ja virkamiehiä, mutta lisäämällä asukastupia ja suuralueiden lähidemokratiaa.

Ennen kaikkea alueellamme on lukuisia kehittämiskohteita, kuten lentokenttä, Koitelin kosket, Kierikin sensaatiomaiset löydökset monesta muusta puhumattakaan. Näiden matkailua ja elinkeinoelämää laajemminkin tukevien hankkeiden täysimittaiseen rahoittamiseen eivät pienten kuntien rahkeet eikä kiinnostus ole riittäneet, vaikka niillä olisi alueellista ja ja valtakunnallista merkitystä.

Samasta asiasta hyvänä esimerkkinä mainittakoon myös ilmeiset vaikeudet löytää kuntarahoittajia seudulliselle moottoriurheilukeskukselle, jonne käyttäjiä  kyllä löytyy kuntarajoista huolimatta.

Ruotsin (50- ja 70-luvuilla) ja Tanskan (2007) liitokset eivät olleet vapaaehtoisia. Oulujoen Kaupungin malli perustuu tahtoliitoksiin, toivottavasti malliin perehdytään kiihkottomasti ja sen hyviä puolia tarkastellaan objektiivisesti, pitämättä kynsin hampain kiinni entisestä. Valtion kunnille asettamat uudet tavoitteet ja eläköityvä valtaväestö pakottavat ennen pitkää ympäristön kunnat osaksi Oulua.

Jari Laru, Jääliläinen ehdokas Oulujoen kaupungin puolesta

Lue myös kirjoitukseni Kiimingistä osana Oulujoen kaupunkia

Työmatkapyöräilijä hämmästelee Jäälin “katuvaloja” syksyn pimeydessä

Jo ennen kuin muutimme Jääliin hämmästelin alueen uskomattoman surkeata katuvalaistusta.Tuntui että taskulampustakin lähtee syksyn pimeillä enemmän valoa kuin tienposkeen harvakseltaan istutetuista katulampuista. Kokemusta on karttunut jo useamman vuoden ajalta, sillä ennen “jääliläistymistä” olen ottanut alueen pimeyteen tuntumaa ulkoiluttamalla täälläpäin anoppini nykyisin jo edesmennyttä koiraa. Koiran kanssa pimeydessä oli sinänsä turvallista kulkea, koska koirahan luottaa hajuaistiinsa enemmän kuin näköönsä. Me ihmiset vain emme pelkällä hajuaistilla pysty navigoimaan ja pimeässä emme tunnetusti kovinkaan hyvin näe.

Ns. vanhan jäälin alueella pylväitä on niin harvakseltaan että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi meidän talomme tienoo on kuin Raahen merimuseossa pullotettuna lymyävä  “epyktin pimiä”. Toisaalta “ison tien varressa” eli laivakankaantiellä osa pylväistä on juntattu niin kauas tiestä ettei niistä ole valaisemaan itse maantietä. Pikemmin niitä voisi pitää eräänlaisina puistovalaisimina 😉

No, joku tietysti kysyy että eikös autossasi tai pyörässäsi ole valot. Älä ruikuta.

Kyllähän tietysti asia on näinkin, mutta kaava-alueella valot lisäävät viihtyisyyttä ja turvallisuutta merkittävästi. Jäälissä niiden rooli on erityisen keskeinen, koska pyörätiet jostakin käsittämättömästä syystä saattavat vaihdella tien laidasta toiselle useammankin kerran muutaman sadan metrin matkalla. Pimeässä saattaa jäädä helposti pieni tai isompikin kulkija huomaamatta.

Toisaalta pitää olla kuitenkin tytyyväinen että on edes jonkinlaista valaistusta, sillä oikotieni jäälinojan vartta kohti kuusamontietä on pitkältä matkaa  täysin valaisematon. Havaintojeni perusteella tätä soratietä pitkin tulee arkiaamuisin vastaan melkoinen joukko koululaisia Välikylästä Jääliin opinsanaa kuulemaan (oikaisevat kuten minäkin). Onkohan kunnalla aikomusta valaista tätä pätkää? Sen tiedän, että Kiiminki yhdessä Oulun Energian kanssa on uusimassa jo olemassaolevia Jäälin katuvaloja. Siitä hatunnosto ja korkealle. Ehkä sitä kohta uskaltaa jo pimeässä liikkua ilman kaukovaloja (autolla) tai ilman heijastinliivejä heijastimella ja taskulampulla höystettynä (pyörällä/jalan).

MUUTEN: Olen nähnyt jo vuosia sitten järkevän tavan säästää katuvalaistuksessa. Taisipas olla Pattijoella, jossa yöllä joka kolmas valaisin sammutettiin. Valaisinjärjestelmän investointikulut ovat pikkaisen suuremmat kalliimman kaapeloinnin muodossa, mutta käyttökustannuksissa saadaan pikkuisen säästöä. Mielestäni nykyinen harvalla pylväsvälillä toteutettu verkko on kelvoton ihmisten aktiiviaikaan, mutta yöaikaan olisi sama vaikka osa pylväistä olisi pimeänäkin. Lienekkös Oulun Energia tällaista näkökulmaa ottanut huomioon valaisinjärjestelmän remontissa?

Kriisitalouden pitkä häntä. Case: Ideapark Kiimingissä

Sekä Kalevassa että Kauppalehdessä on tänään uutisoitu Toivo Sukarin vaikeuksista hankkia rahaa ideaparkeilleen vallitsevassa taloustilanteessa. On todella ikävää, että Kiiimingin Ideapark hankkeena sattui osumaan juuri historialliseen heikkoon taloussuhdanteeseen. Se, että Amerikan Yhdysvaltojen tohelot poliitikot ja pankkirit ovat saaneet koko maailman talousjärjestyksen kriisin partaalle on johtamassa mahdollisesti jopa vuosien viivästykseen suunnitelmien toteutuksessa.

Tässä yhteydessä on syytä kysyä onko istuvien valtuutettujen ideapark-hybris vielä entisellä tasollaan? Joko ollaan pillaria tilailemassa ja moottorisahoja käynnistelemässä? Muistan ikuisesti viime laman alla tapahtuneen tavaratalopalon Raahen ydinkeskustassa. Eka yhtymän Tenna paloi maan tasalle kaupungin keskipisteessä. Tilalle ei meinattu saada ei sitten millään uudisrakennusta – ajat olivat niin surkeat, eivätkä vähiten edistysmielisellä osuusliikkeellä Ekalla. Ettei vain nytkin olisi käymäsä siten, että kunta parturoi metsät, oikaisee ja jatkaa moottoritien ja rakentaa ne parkkipaikat ja pommisuojat joita Sukari oli vailla – mutta itse Ideapark jää odottelemaan maailman poliitikan kiharoiden oikenemista? Että onkos kunnalle jäämässä musta pekka kouraan tässä kortitpelissä?

EN voi vastustaa ideaparkkia – onhan Kiiminki täydellinen palvelutyhjiö. Nyt on vain mitä ilmeisimmin aika tehdä pikainen tilannearvio ja miettiä mihin rahkeet riittää jos edessä on epävarmuutta koko hankkeen toteutumisesta. Jos koko homma rojahtaa niille sijoilleen on Ideaparkin myötä ainakin saatu rutkasti julkisuutta yrityspuistolle. Mutta ei tässä nyt kannata vielä tuhkaa ryhtyä itsensä päälle sirottelemaan.

Talouselämän kimurantit kiemurat eivät vain nyt näytä ollenkaan hyvältä Ideaparkin kannalta 😦

Kiiminki osana Oulujoen kaupunkia, visio 2021

Oulujoen Kaupunki?

Allekirjoitin tänään Oulun seudun kokoomusjärjestöjen vision pohjoisesta metropolista, 200 000 asukkaan Oulusta. Tämän viikon Nykypäivässä oli aiheesta koko sivun artikkeli, jossa asian ydin kerrottiin seuraavasti:

Vaikka asukkailla mitattuna Oulu ja sen ympäristökunnat muodostavat yhtenäisen talous- ja työssäkäyntialueen, kuntarajat määräävät rahankäytön. Kun tulot ja menot ovat kuntakohtaisia, eivät valtuusto halua tehdä päätöksiä, joista syntyy kuluja, mutta ei omalle kunnalle ehkä välttämättömiä tuottoja.

Tästä paikallisena esimerkkinä toimii vast’ikään tehty päätös irtautua Ouluseudun yrityspalveluista ja satsata kunnan omana työnä tehtävään vastaavaan toimintaan. Istuvat valtuutetut eivät nähneet seudullisen yhteistyön mittakaavaetuja, kuten eivät nähneet myöskään naapurikuntamme Haukiputaan päättäjät tehdessään vastaavan päätöksen. Mielestäni katsomalla jalkojen juureen eli tarkastelemalla maailmaa lyhyellä tähtäimellä saadaan kenties pieniä säästöjä ja tehokkutta operatiivisessa toiminnassa. Oulun seutu on kuitenkin Helsingin, Espoon ja Vantaan tyylinen yhtenäinen alue jonka kehittäminen ja palveluiden tehokas järjestäminen helpottuisi kun pääsisimme irti itsekkyydestä ja omalla hiekkalaaitkolla leikkimisestä. Ikävä kyllä suuntaus juuri nyt näyttää olevan päinvastainen. Käpertymällä pelkäksi palveluiden järjestäjäksi joudumme hakoteille, kuten ministeri Suvi Linden omilla nettisivuillaan oivallisesti toteaakin:

Kilpailu alueiden välillä kiristyy niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kuntapäättäjät viime kädessä kantavat vastuun siitä, miten palvelut kuntalaisille järjestetään. Pelkkien palvelujen järjestäminen ei riitä, vaan resursseja pitää olla myös kunnan kehittämiseen.

Mitä se meidän kannalta voisi tarkoittaa?

Kiimingin Kokoomus ry teki kuntalaiskyselyn keväällä 2008, jonka tulosten perusteella 83 % vastaajista olisivat halukkaita selvityttämään kuntaliitoksen edut ja haitat. Vain 15% haluaisi pitää kunnan itsenäisyyttä itseisarvona.

No, jos tarkastelisimme aluksi nykytilanteen jatkamista ennallaan. Ensimmäiseksi itsenäisenä pysytteleminen tarkoittaa seutukunnallisten investointien ja suunnitelmien kyseenalaistamista tai niistä laistamista keskitettäessä rajalliset resurssit kotipesän kiillottamiseen.  Toisekseen,  Kiimingin kaltaisilla pienillä kunnilla energia tahtoo kulua hengissä säilymiseen, veroäyrit eikä rohkeus riitä edes isompien omien investointien toteuttamiseen ennen kuin on ihan pakko (vrt. Laivakankaan koulu tai Välikylän “päiväkoti”). Jopa liikenneturvallisuusinvestointien tekeminen ja teiden kunnostaminen takkuaa. Kunnan pöytäkirjoista voi mm. lukea Lunkin talon (Jääli) risteykseen suunnitellun liikenneturvallisuusinvestoinnin (lue: liikenneympyrä, joita Ouluun rakennellaan vähän sinne sun tänne) toteuttamisaikatauluista seuraavaa:

Kehätien-Jäälintien-Laivakankaantien risteykseen laaditaan parhaillaan asemakaavan muutosta, jossa katualuevarausta on muutettu niin, että risteys voidaan toteuttaa kiertoliittymänä. Asemakaavamuutoksen ja tiesuunnitelmien vahvistuttua, liittymän toteuttamisajankohta ratkaistaan talousarviossa.

Ymmärrän kyllä pitkään eri luottamustoimissa toimineena, että valmisteluprosessit ovat pitkiä: tupakkia palaa ja aikaa kuluu. Mutta jos kunnan liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu vuonna 2003 ja vasta nyt viiden vuoden päästä ollaan laatimassa asemakaavoja kiirellisimmiksi katsotuille kohteille..

No. Kyllähän meillä tulee vettä hanasta, sähköä pistorasiasta ja teilläkin juuri ja juuri autoilla ja pyörillä pysyy. Päiväkodeissa ja Kouluissa on sitoutunutta henkilökuntaa ja tilat ovat uudenkarheita pääosin. Siis Jäälissä. Mutta Oulujoen kaupungin perimmäinen visio on melkein liian houkutteleva:

Saisimme enemmän pienemmällä panostuksella!

Siis ensimmäisellä kotimaisella asian ilmaisten: veroäyrimme voisi laskea, jos alueen kunnat muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden. Oulujoen kaupungin puuhamiehet ja -naiset ovat laskeneet, että pärjäisimme 18% veroasteella eli meidän veroprosenttimme laskisi. Raahen seudulla Pattijoki liitettiin täpärän liitosäänestyksen jälkeen Raaheen – ei se kunta sinne jokeen sortunut. Palvelut pelaavat ja uusia asuntoja rakennetaan entisen kunnan alueellekin. Uskon, että rakennettu infra voisi jopa parantua osana isompaa yksikköä, esim. teiden kunnostamiseen voitaisiin oikeasti jopa satsata. Peruspalveluiden järjestäminen on lakisääteistä, joten ei niitä minnekään alueeltamme kuskattaisi. Kaupalliset palvelut puolestaan perustuvat talouden lainalaisuuksiin eivät kuntien nimikyltteihin.

Uskon, että useat luottamushenkilöt ja virkamiehet pienissä kunnissa pelkäävät lähinnä oman asemansa puolesta. Näin Jääliläisenä asukkaana en usko, että Oulujoen kaupungissa lähidemokratiamme ainakaan laskisi. Toki saisimme yhteiseen valtuustoon vähemmän alueemme edustajia, mutta tilalle voitaisiin tuoda Oulussa erinomaisesti toimivaa suuralueiden asukasdemokratiaa. Sitouttamalla aleuiden asukkaita tulevan kaupungin päätöksentekoon taloudellisesti ja henkisesti asukastupaverkoston välityksellä, voisi kuntalaisten kokema vaikututtamisen tunne jopa kasvaa!

Tavoitteeni valtuustossa on toimia seudullisen yhteistyön puolestapuhujana ja tiivistyvän kuntarakenteen eteenpäin ajajana. Kiiminkiin 2000-luvulla muuttaneena koen toimivani järjen, en tunteen, johdattamana tässä asiassa.

Lue myös Kalevan yleisönosastolla julkaistu kirjoittamani seutukunnallinen näkökulma samasta aiheesta.