Kaleva.plus: kulttuuri käy vaaliteemaksi (Lue vastaukseni Kalevan kyselyyn)

Kalevassa julkaistiin tänään (22.10.2008) kulttuurikyselyn tulokset. Alla suora lainaus Kaleva.plussasta:

Kunnallisvaaliehdokkaat eivät suinkaan ole unohtaneet kulttuurikysymyksiä kaiken vaalitohinan keskellä.

Tämä kävi hyvin ilmi, niistä vastauksista, jotka kulttuuritoimitus sai viikko sitten Kalevassa esittämiin kymmenen kulttuuriaiheiseen väittämään. 56 ehdokkaan vastaukset olivat sekä perusteellisia että hyvin perusteltuja ja osoittivat, että ainakin valtuustoon pyrkiessään kunnallispolitiikasta kiinnostuneet pitävät kulttuuriteemat mielessään.

Oululaisten lisäksi Kalevan kyselyyn vastasi kaksi kiiminkiläisehdokasta sekä yksi haukiputaalais- ja yksi kempeleläiskandidaatti.

Itse Kalevan kulttuurisivujen lukijana bongasin kyselyn ja riensin oitis siihen vastaamaan. Ympäristökuntien ehdokkaiden vastaukset jäivät vähäiseksi, joka on ymmärrettävää sillä suurin osa kysymyksiä kosketteli Oulun kaupungin kulttuurielämän teemoja. Vastaukseni löytyvät täältä (vieritä sivua, tai hae nimelläni)

Advertisements

“Te muut voisitte mennä vaikka kahville” – vastine Pauli Määtän kirjoitukseen seutuyhteistyöstä

Sattumalta törmäsin tänään Pauli Määtän (Kempele, kesk.) vaaliblogissa olevaan mielenkiintoiseen kirjoitukseen “te muut voisitte mennä vaikka kahville“, jossa ehdokas Määttä käsitteli omasta näkökulmastansa seudullisen yhteistyön ongelmia. Hänen kirjoituksensa käsitteli toimimatonta seutuyhteistyötä, jossa Oulu jyrää ja seudun muut kunnat vikisevät. Kempelehän ei tunnu Oulun talutusnuoraan alistuvan, vaan jopa Kempeleen Kokoomus on irtisanoutunut meidän Kokoomuslaisten itsemme kehittämästä Oulujoen kaupunki 2020 -visiosta, jossa kuntien liitokset perustuisivat tahtoliitoksiin ja kuntien vahvuuksien hyödyntämiseen hyvässä hengessä. Kirjoittaja kertoo esimerkkinä tilanteen koulutuskuntayhtymän kokouksesta, jossa paikalla oli kymmeniä kokousedustajia eri puolilta aluetta, mutta Oulu käytti isännän ääntä:

Oululaisia oli paikalla neljä, mutta heillä oli kokouksessa äänten enemmistö. Kun tultiin pahaan paikkaan, kokouksen oululainen puheenjohtaja ilmoitti: ” Oululaiset pitävät nyt palaverin. Te muut voitte mennä vaikka – kahville”

Minusta tuntuu, että seutyhteistyön ongelmat johtuvat juuri tästä. Kun yksi sanelee, toisten näkökulmat jäävät huomiotta.

Entä sitten? Oulussa on 133 053 asukasta. Kempeleen kunnassa on 15 251 asukasta, joka on 11,7% Oulun asukasluvusta. Jo yksistään Kaijonharjun suuralueella asukkaita on 13 570, joka on vajaa pari tuhatta asukasta vähemmän kuin Kempeleessä! Keskustan suuralueella asukkaita asuu puolestaan muutama tuhat enemmän kuin Kempeleen pitäjässä. Jos Oulu koostuu laskennallisesti useasta Kempeleestä, eikös silloin äänimäärien suhdeluku mene ihan oikein? Pitäisikös vaikkapas Pateniemen suuralueella olla oikeus asettaa kokousedustaja kokouksiin jos 15 000 asukasta on riittävä raja? Määttä ehdottaa esittämänsä “ongelman” korjaamiseksi että Oulu hieman antaisi periksi voimasuhteissa:

Kun nyt toimielimet muodostetaan siten, että oululaisia on 5 ja muita 4, voi Oulu tehdä mitä haluaa. Jos voimasuhteet olisivat toisinpäin, syntyisi oikeaa ja hedelmällistä keskustelua. Oulun pitäisi silloin saada ainakin yksi kunta puolelleen, jos se haluaa viedä jotain asiaansa eteenpäin.

Mielestäni tällainen ajattelu kumpuaa menneisyydestä. On kestämätöntä, että alueemme poliitikot tarkastelevat vielä maailmaa kirkontornien, osuuskauppojen ja osuuspankkien varjoista ja sieltä itkevät kuinka iso Oulu vie ja he vikisevät. Mielestäni ei ole mitään perusteita, että melkein 140 000 asukkaan kaupunkikeskus antaisi alueen keskustavetoisille pikkukunnille veto-oikeuden koko Pohjois-Suomen elinkeinoelämän ja hyvinvoinnin kannalta keskeisissä päätöksissä.

Uskon vakaasti että vuoteen 2020 mennessä sekä kuntarakenne että päättäjien ikärakenne on muovautunut sillä tavoin uusiksi että Oulun seudusta voitaisiin puhua oikeana “seutuna” eikä kinastelevien päättäjien hiekkalaatikkona.

Aiheesta lisää kirjoituksessani Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan (julkaistu Kalevassa 4.10.2008)

Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan (julkaistu Kalevassa 4.10.2008)

Lähetin tämän kirjoituksen tänään Rantapohjan ja Kalevan yleisönosastoille. Saapas nähdä julkaisevatkos 😉

EDIT: Julkaistu Kalevassa Lauantaina 4.10.2008 otsikolla: “Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan”

EDIT2: Muutin alkuperäisen otsikon “Pohjoismainen malli kuntaliitoksiin vai Oulujoen kaupunki?” Kalevan muotoilemaksi “pyristelyä vääjäämätöntä vastaan”

Kempeleen Kokoomuksen edustajat sanoutuivat Kalevassa (2.10.2008) jyrkästi irti “Oulujoen kaupunki” -visiosta. Sekä Oulussa että lähikunnissa asuneena tuntuu hieman huvittavalta tämä pyristely vääjäämätöntä kehitystä vastaan. Vielä enemmän ihmetyttää kun tarkastelee Pohjoismaisten naapureidemme, Tanskan ja Ruotsin kuntakarttojen muuttumista viime vuosina: Tanskan kuntien määrä on vähentynyt 98:aan vuonna 2007 tehdyssä suuressa uudistuksessa ja Ruotsissa kuntien määrää on karsittu yli 2000:sta kunnasta 291 kuntaan. Ovatko alueemme kunnallispoliitikot ajan tasalla pitäessään kynsin hampain kiinni itsenäisyydestä, tällä viittaan esimerkiksi kirjoittajien mainitsemaan Kempeleen kunnanvaltuuston strategiseen päätökseen pysytellä itsenäisenä aina vuoteen 2015 saakka.

Oulun seudulla Kokoomus on tehnyt hienoa työtä valmistellessaan Oulujoen kaupunki 2020-visiota. Ehkä Kempeleen Kokoomuksen nimissä kirjoittaneet Tiina Rajala ja Pentti Mellenius eivät ole napsauttaneet Oulujoen kaupungin verkkosivujen etusivulla olevaa “ohita” intro painiketta. Avautuva interaktiivinen kartta nimittäin paljastaa aika paljon ratkaisuja Oulun alueen kuntakenttää koskettaviin kipukohtiin.

Istuvilta valtuutetuilta on ilmeistä populistista pikkupolitikointia rinnastaa vanhukset ja lentokenttä keskenään, ihan samoin kuin Oulussa rinnastetaan kallioparkki ja Sote-sektorin palvelut. Seutukunnallisena, tahtoliitoksiin ja kuntien vahvuuksiin perustuvana isompana yksikkönä voisimme keskittyä parantamaan seudullista joukkoliikennettä, sijoittaa kaupan suuryksikköjä järkeen eikä tunteeseen perustuen sekä parantaa asukasdemokratiaa vähentämällä valtuustoja ja virkamiehiä, mutta lisäämällä asukastupia ja suuralueiden lähidemokratiaa.

Ennen kaikkea alueellamme on lukuisia kehittämiskohteita, kuten lentokenttä, Koitelin kosket, Kierikin sensaatiomaiset löydökset monesta muusta puhumattakaan. Näiden matkailua ja elinkeinoelämää laajemminkin tukevien hankkeiden täysimittaiseen rahoittamiseen eivät pienten kuntien rahkeet eikä kiinnostus ole riittäneet, vaikka niillä olisi alueellista ja ja valtakunnallista merkitystä.

Samasta asiasta hyvänä esimerkkinä mainittakoon myös ilmeiset vaikeudet löytää kuntarahoittajia seudulliselle moottoriurheilukeskukselle, jonne käyttäjiä  kyllä löytyy kuntarajoista huolimatta.

Ruotsin (50- ja 70-luvuilla) ja Tanskan (2007) liitokset eivät olleet vapaaehtoisia. Oulujoen Kaupungin malli perustuu tahtoliitoksiin, toivottavasti malliin perehdytään kiihkottomasti ja sen hyviä puolia tarkastellaan objektiivisesti, pitämättä kynsin hampain kiinni entisestä. Valtion kunnille asettamat uudet tavoitteet ja eläköityvä valtaväestö pakottavat ennen pitkää ympäristön kunnat osaksi Oulua.

Jari Laru, Jääliläinen ehdokas Oulujoen kaupungin puolesta

Lue myös kirjoitukseni Kiimingistä osana Oulujoen kaupunkia