Kolme uskomatonta asiaa: Jäälin “dummy” -pyörätie, alkava liitosselvitys ja helmi tyttären sieraimessa.

Huhhuh. Kaikenlaista outoa on tapahtunut viikon aikana:

  1. Kiimingin valtuusto päätyi äänin 18-17 aloittamaan palvelurakenne- ja kuntaliitosselvityksen Oulun kaupungin kanssa (Oulun tahtoa ei ole vielä kartoitettu)
  2. Tytär imaisi helmen nenäänsä juuri kun olin siunaillut miten kivasti meillä menee vaimon ollessa työmatkalla. Lähdettiin siinä sitten viettämään iltaa yhteispäivystykseen ja vietiin poika mummolaan. Tyttö selvisi säikähdyksellä – helmi lähti jo sairaanhoitajan taidoilla pois nenästä vauvakirjan väliin
  3. Jääliin rakennetaan pyörätie “joka ei ala mistään eikä johda minnekään”. Viikon ajan olen seurannut kaivinkoneiden ja metsureiden työskentelyä Laivakankaantiellä mielenkiinnolla – ihan kuin tehtäisiin pyörätietä 90 asteen mutkan tienoille jossa usein lapsia ja nuoria (ja aikuisia) lenkkeilee, pyöräilee ja muuten vain sekoilee autoliikenteen seassa. No. Lähelle tätä kuolemankurvia tehdäänkin pyörätietä. Sitä tehdään vain pikku pätkä joka alkaa ja loppuu metsään. Varmistin asian teknisen lautakunnan Pj. Schönbergiltä (.kok) “tehdään bussipysäkkejä ja siinä samalla pätkä pyörätietä, joka myöhemmin jatketaan kaavassa esitetyllä tavalla kokonaiseksi”. Tähän se köyhyys siis johtaa: tehdään maanteitä, viemäreitä ja sähkölinjoja joita ei voi käyttää koska kokonaisuuteen ei ole varaa. Hölmölän väkikin tälle jo nauraa. Onneksi kohdan yksi mukaisesti se palvelurakenne- ja kuntaliitosselvitys vihdoin saadaan jalalle.
Advertisements

“Te muut voisitte mennä vaikka kahville” – vastine Pauli Määtän kirjoitukseen seutuyhteistyöstä

Sattumalta törmäsin tänään Pauli Määtän (Kempele, kesk.) vaaliblogissa olevaan mielenkiintoiseen kirjoitukseen “te muut voisitte mennä vaikka kahville“, jossa ehdokas Määttä käsitteli omasta näkökulmastansa seudullisen yhteistyön ongelmia. Hänen kirjoituksensa käsitteli toimimatonta seutuyhteistyötä, jossa Oulu jyrää ja seudun muut kunnat vikisevät. Kempelehän ei tunnu Oulun talutusnuoraan alistuvan, vaan jopa Kempeleen Kokoomus on irtisanoutunut meidän Kokoomuslaisten itsemme kehittämästä Oulujoen kaupunki 2020 -visiosta, jossa kuntien liitokset perustuisivat tahtoliitoksiin ja kuntien vahvuuksien hyödyntämiseen hyvässä hengessä. Kirjoittaja kertoo esimerkkinä tilanteen koulutuskuntayhtymän kokouksesta, jossa paikalla oli kymmeniä kokousedustajia eri puolilta aluetta, mutta Oulu käytti isännän ääntä:

Oululaisia oli paikalla neljä, mutta heillä oli kokouksessa äänten enemmistö. Kun tultiin pahaan paikkaan, kokouksen oululainen puheenjohtaja ilmoitti: ” Oululaiset pitävät nyt palaverin. Te muut voitte mennä vaikka – kahville”

Minusta tuntuu, että seutyhteistyön ongelmat johtuvat juuri tästä. Kun yksi sanelee, toisten näkökulmat jäävät huomiotta.

Entä sitten? Oulussa on 133 053 asukasta. Kempeleen kunnassa on 15 251 asukasta, joka on 11,7% Oulun asukasluvusta. Jo yksistään Kaijonharjun suuralueella asukkaita on 13 570, joka on vajaa pari tuhatta asukasta vähemmän kuin Kempeleessä! Keskustan suuralueella asukkaita asuu puolestaan muutama tuhat enemmän kuin Kempeleen pitäjässä. Jos Oulu koostuu laskennallisesti useasta Kempeleestä, eikös silloin äänimäärien suhdeluku mene ihan oikein? Pitäisikös vaikkapas Pateniemen suuralueella olla oikeus asettaa kokousedustaja kokouksiin jos 15 000 asukasta on riittävä raja? Määttä ehdottaa esittämänsä “ongelman” korjaamiseksi että Oulu hieman antaisi periksi voimasuhteissa:

Kun nyt toimielimet muodostetaan siten, että oululaisia on 5 ja muita 4, voi Oulu tehdä mitä haluaa. Jos voimasuhteet olisivat toisinpäin, syntyisi oikeaa ja hedelmällistä keskustelua. Oulun pitäisi silloin saada ainakin yksi kunta puolelleen, jos se haluaa viedä jotain asiaansa eteenpäin.

Mielestäni tällainen ajattelu kumpuaa menneisyydestä. On kestämätöntä, että alueemme poliitikot tarkastelevat vielä maailmaa kirkontornien, osuuskauppojen ja osuuspankkien varjoista ja sieltä itkevät kuinka iso Oulu vie ja he vikisevät. Mielestäni ei ole mitään perusteita, että melkein 140 000 asukkaan kaupunkikeskus antaisi alueen keskustavetoisille pikkukunnille veto-oikeuden koko Pohjois-Suomen elinkeinoelämän ja hyvinvoinnin kannalta keskeisissä päätöksissä.

Uskon vakaasti että vuoteen 2020 mennessä sekä kuntarakenne että päättäjien ikärakenne on muovautunut sillä tavoin uusiksi että Oulun seudusta voitaisiin puhua oikeana “seutuna” eikä kinastelevien päättäjien hiekkalaatikkona.

Aiheesta lisää kirjoituksessani Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan (julkaistu Kalevassa 4.10.2008)

Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan (julkaistu Kalevassa 4.10.2008)

Lähetin tämän kirjoituksen tänään Rantapohjan ja Kalevan yleisönosastoille. Saapas nähdä julkaisevatkos 😉

EDIT: Julkaistu Kalevassa Lauantaina 4.10.2008 otsikolla: “Pyristelyä vääjäämätöntä vastaan”

EDIT2: Muutin alkuperäisen otsikon “Pohjoismainen malli kuntaliitoksiin vai Oulujoen kaupunki?” Kalevan muotoilemaksi “pyristelyä vääjäämätöntä vastaan”

Kempeleen Kokoomuksen edustajat sanoutuivat Kalevassa (2.10.2008) jyrkästi irti “Oulujoen kaupunki” -visiosta. Sekä Oulussa että lähikunnissa asuneena tuntuu hieman huvittavalta tämä pyristely vääjäämätöntä kehitystä vastaan. Vielä enemmän ihmetyttää kun tarkastelee Pohjoismaisten naapureidemme, Tanskan ja Ruotsin kuntakarttojen muuttumista viime vuosina: Tanskan kuntien määrä on vähentynyt 98:aan vuonna 2007 tehdyssä suuressa uudistuksessa ja Ruotsissa kuntien määrää on karsittu yli 2000:sta kunnasta 291 kuntaan. Ovatko alueemme kunnallispoliitikot ajan tasalla pitäessään kynsin hampain kiinni itsenäisyydestä, tällä viittaan esimerkiksi kirjoittajien mainitsemaan Kempeleen kunnanvaltuuston strategiseen päätökseen pysytellä itsenäisenä aina vuoteen 2015 saakka.

Oulun seudulla Kokoomus on tehnyt hienoa työtä valmistellessaan Oulujoen kaupunki 2020-visiota. Ehkä Kempeleen Kokoomuksen nimissä kirjoittaneet Tiina Rajala ja Pentti Mellenius eivät ole napsauttaneet Oulujoen kaupungin verkkosivujen etusivulla olevaa “ohita” intro painiketta. Avautuva interaktiivinen kartta nimittäin paljastaa aika paljon ratkaisuja Oulun alueen kuntakenttää koskettaviin kipukohtiin.

Istuvilta valtuutetuilta on ilmeistä populistista pikkupolitikointia rinnastaa vanhukset ja lentokenttä keskenään, ihan samoin kuin Oulussa rinnastetaan kallioparkki ja Sote-sektorin palvelut. Seutukunnallisena, tahtoliitoksiin ja kuntien vahvuuksiin perustuvana isompana yksikkönä voisimme keskittyä parantamaan seudullista joukkoliikennettä, sijoittaa kaupan suuryksikköjä järkeen eikä tunteeseen perustuen sekä parantaa asukasdemokratiaa vähentämällä valtuustoja ja virkamiehiä, mutta lisäämällä asukastupia ja suuralueiden lähidemokratiaa.

Ennen kaikkea alueellamme on lukuisia kehittämiskohteita, kuten lentokenttä, Koitelin kosket, Kierikin sensaatiomaiset löydökset monesta muusta puhumattakaan. Näiden matkailua ja elinkeinoelämää laajemminkin tukevien hankkeiden täysimittaiseen rahoittamiseen eivät pienten kuntien rahkeet eikä kiinnostus ole riittäneet, vaikka niillä olisi alueellista ja ja valtakunnallista merkitystä.

Samasta asiasta hyvänä esimerkkinä mainittakoon myös ilmeiset vaikeudet löytää kuntarahoittajia seudulliselle moottoriurheilukeskukselle, jonne käyttäjiä  kyllä löytyy kuntarajoista huolimatta.

Ruotsin (50- ja 70-luvuilla) ja Tanskan (2007) liitokset eivät olleet vapaaehtoisia. Oulujoen Kaupungin malli perustuu tahtoliitoksiin, toivottavasti malliin perehdytään kiihkottomasti ja sen hyviä puolia tarkastellaan objektiivisesti, pitämättä kynsin hampain kiinni entisestä. Valtion kunnille asettamat uudet tavoitteet ja eläköityvä valtaväestö pakottavat ennen pitkää ympäristön kunnat osaksi Oulua.

Jari Laru, Jääliläinen ehdokas Oulujoen kaupungin puolesta

Lue myös kirjoitukseni Kiimingistä osana Oulujoen kaupunkia

Kiiminki osana Oulujoen kaupunkia, visio 2021

Oulujoen Kaupunki?

Allekirjoitin tänään Oulun seudun kokoomusjärjestöjen vision pohjoisesta metropolista, 200 000 asukkaan Oulusta. Tämän viikon Nykypäivässä oli aiheesta koko sivun artikkeli, jossa asian ydin kerrottiin seuraavasti:

Vaikka asukkailla mitattuna Oulu ja sen ympäristökunnat muodostavat yhtenäisen talous- ja työssäkäyntialueen, kuntarajat määräävät rahankäytön. Kun tulot ja menot ovat kuntakohtaisia, eivät valtuusto halua tehdä päätöksiä, joista syntyy kuluja, mutta ei omalle kunnalle ehkä välttämättömiä tuottoja.

Tästä paikallisena esimerkkinä toimii vast’ikään tehty päätös irtautua Ouluseudun yrityspalveluista ja satsata kunnan omana työnä tehtävään vastaavaan toimintaan. Istuvat valtuutetut eivät nähneet seudullisen yhteistyön mittakaavaetuja, kuten eivät nähneet myöskään naapurikuntamme Haukiputaan päättäjät tehdessään vastaavan päätöksen. Mielestäni katsomalla jalkojen juureen eli tarkastelemalla maailmaa lyhyellä tähtäimellä saadaan kenties pieniä säästöjä ja tehokkutta operatiivisessa toiminnassa. Oulun seutu on kuitenkin Helsingin, Espoon ja Vantaan tyylinen yhtenäinen alue jonka kehittäminen ja palveluiden tehokas järjestäminen helpottuisi kun pääsisimme irti itsekkyydestä ja omalla hiekkalaaitkolla leikkimisestä. Ikävä kyllä suuntaus juuri nyt näyttää olevan päinvastainen. Käpertymällä pelkäksi palveluiden järjestäjäksi joudumme hakoteille, kuten ministeri Suvi Linden omilla nettisivuillaan oivallisesti toteaakin:

Kilpailu alueiden välillä kiristyy niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kuntapäättäjät viime kädessä kantavat vastuun siitä, miten palvelut kuntalaisille järjestetään. Pelkkien palvelujen järjestäminen ei riitä, vaan resursseja pitää olla myös kunnan kehittämiseen.

Mitä se meidän kannalta voisi tarkoittaa?

Kiimingin Kokoomus ry teki kuntalaiskyselyn keväällä 2008, jonka tulosten perusteella 83 % vastaajista olisivat halukkaita selvityttämään kuntaliitoksen edut ja haitat. Vain 15% haluaisi pitää kunnan itsenäisyyttä itseisarvona.

No, jos tarkastelisimme aluksi nykytilanteen jatkamista ennallaan. Ensimmäiseksi itsenäisenä pysytteleminen tarkoittaa seutukunnallisten investointien ja suunnitelmien kyseenalaistamista tai niistä laistamista keskitettäessä rajalliset resurssit kotipesän kiillottamiseen.  Toisekseen,  Kiimingin kaltaisilla pienillä kunnilla energia tahtoo kulua hengissä säilymiseen, veroäyrit eikä rohkeus riitä edes isompien omien investointien toteuttamiseen ennen kuin on ihan pakko (vrt. Laivakankaan koulu tai Välikylän “päiväkoti”). Jopa liikenneturvallisuusinvestointien tekeminen ja teiden kunnostaminen takkuaa. Kunnan pöytäkirjoista voi mm. lukea Lunkin talon (Jääli) risteykseen suunnitellun liikenneturvallisuusinvestoinnin (lue: liikenneympyrä, joita Ouluun rakennellaan vähän sinne sun tänne) toteuttamisaikatauluista seuraavaa:

Kehätien-Jäälintien-Laivakankaantien risteykseen laaditaan parhaillaan asemakaavan muutosta, jossa katualuevarausta on muutettu niin, että risteys voidaan toteuttaa kiertoliittymänä. Asemakaavamuutoksen ja tiesuunnitelmien vahvistuttua, liittymän toteuttamisajankohta ratkaistaan talousarviossa.

Ymmärrän kyllä pitkään eri luottamustoimissa toimineena, että valmisteluprosessit ovat pitkiä: tupakkia palaa ja aikaa kuluu. Mutta jos kunnan liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu vuonna 2003 ja vasta nyt viiden vuoden päästä ollaan laatimassa asemakaavoja kiirellisimmiksi katsotuille kohteille..

No. Kyllähän meillä tulee vettä hanasta, sähköä pistorasiasta ja teilläkin juuri ja juuri autoilla ja pyörillä pysyy. Päiväkodeissa ja Kouluissa on sitoutunutta henkilökuntaa ja tilat ovat uudenkarheita pääosin. Siis Jäälissä. Mutta Oulujoen kaupungin perimmäinen visio on melkein liian houkutteleva:

Saisimme enemmän pienemmällä panostuksella!

Siis ensimmäisellä kotimaisella asian ilmaisten: veroäyrimme voisi laskea, jos alueen kunnat muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden. Oulujoen kaupungin puuhamiehet ja -naiset ovat laskeneet, että pärjäisimme 18% veroasteella eli meidän veroprosenttimme laskisi. Raahen seudulla Pattijoki liitettiin täpärän liitosäänestyksen jälkeen Raaheen – ei se kunta sinne jokeen sortunut. Palvelut pelaavat ja uusia asuntoja rakennetaan entisen kunnan alueellekin. Uskon, että rakennettu infra voisi jopa parantua osana isompaa yksikköä, esim. teiden kunnostamiseen voitaisiin oikeasti jopa satsata. Peruspalveluiden järjestäminen on lakisääteistä, joten ei niitä minnekään alueeltamme kuskattaisi. Kaupalliset palvelut puolestaan perustuvat talouden lainalaisuuksiin eivät kuntien nimikyltteihin.

Uskon, että useat luottamushenkilöt ja virkamiehet pienissä kunnissa pelkäävät lähinnä oman asemansa puolesta. Näin Jääliläisenä asukkaana en usko, että Oulujoen kaupungissa lähidemokratiamme ainakaan laskisi. Toki saisimme yhteiseen valtuustoon vähemmän alueemme edustajia, mutta tilalle voitaisiin tuoda Oulussa erinomaisesti toimivaa suuralueiden asukasdemokratiaa. Sitouttamalla aleuiden asukkaita tulevan kaupungin päätöksentekoon taloudellisesti ja henkisesti asukastupaverkoston välityksellä, voisi kuntalaisten kokema vaikututtamisen tunne jopa kasvaa!

Tavoitteeni valtuustossa on toimia seudullisen yhteistyön puolestapuhujana ja tiivistyvän kuntarakenteen eteenpäin ajajana. Kiiminkiin 2000-luvulla muuttaneena koen toimivani järjen, en tunteen, johdattamana tässä asiassa.

Lue myös Kalevan yleisönosastolla julkaistu kirjoittamani seutukunnallinen näkökulma samasta aiheesta.

Rantalakeus 24.9: Ei suur-Oulu vaan laajempi yhteinen Oulu

Postilaatikkoon tupsahti perunamarkkinoiden alla Rantalakeus, joka muiden lehtien tavoin tuli luettua erittäin tarkasti. Lehdessä pisti silmään mielenkiintoinen Kempeleläisen ehdokkaan mielipidekirjoitus vaalipostia-palstalla. Jutussa puoluetoveri Henry Koivukangas kirjoittaa:

yksittäisten kuntien voimavarat eivät enää tähän (kilpailukyvyn ylläpitämiseen) riitä. Sisäänpäin kääntyminen ei ole ratkaisu ja hallinnolliset rajat ovat yllättävän tehokas, pahimmillaan este ja parhaimmillaankin hidaste toimintojen tehostamiselle ja palveluiden parantamiselle.

En voi juurikaan enempää ajatella hänen kanssaan täsmälleen samalla tavoin. Kuinka monta kertaa olen katsellut kateellisena kaupungin infrastruktuuria ja hämmästellyt kuinka suuri ero voikaan olla kahden vierekkäisen asuinpaikan välillä. Oulun huoliteltujen istutusten, kattavan pyörätieverkoston ja muutenkin kunnossapidetyn julkisen infran jälkeen on suorastaan shokki muuttaa tänne “maalle” .. Katuvaloja on pahimmillaan 500m välein tai ei ollenkaan, tiet ovat kuoppaisia ja pyörätieverkosto sanalla sanoen erittäin epälooginen. Ajakaapas vaikkapa laivakankaantien reunaa 😉 Hyvin lyhyen asumisen jälkeen selvisi mm. että välikylään kaivattaisiin päiväkotia, mutta sitä ei ole voitu toteuttaa tarpeesta huolimatta – ei ole rahaa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka.

Uskon että yhdessä toimimalla Oulun seudun kunnat saisivat käyttöönsä “leveämmät hartiat” sekä peruspalvelujen järjestämiseen että strategisten/suurten investointien toteuttamiseen. Hiekkalaatikkoleikkien ja sulle/mulle -politiikan aika on ohi. Olen samaa mieltä Henryn kanssa että  mahdollisella kuntaliitoksella ei tule pelotella meitä veronmaksajia:

Kuntalaisia ei pidä aliarvioida väittämällä, että Oulu on mörkö, joka haluaa näivettää Kempeleläisten elinolosuhteita

Toivon että seuraavalla valtuustokaudella voidaan tehdä selvitys kuntaliitoksesta ja päättää sen tuomien faktojen perusteella jäämmekö itsenäiseksi vai liitymmekö suurempaan kokonaisuuteen. Kotipaikkakunnallani Raahessa kaupunkiin liitetyn Pattijoen omaleimaisuus ja identiteetti ei ole mihinkään hävinnyt. Ex-kunnan pesäpallojoukkuekin porskuttaa. Voittivathan he kultaa tänä vuonna!

Tervetuloa!

Tässä kuvassa keitän pekonijuustofondueta Oulun juustoseuran pikkujouluissa vuonna 2007


Käy katsomassa mitä olen vastannut vaalikoneisiin!

Lokakuun lopulla Suomen kunnissa tulee valituksi taas uusi valtuusto. Kiimingissä tuore valtuusto joutuu heti isojen päätösten eteen eikä työ tule olemaan helppo. Kiimingin kunnan talous on ollut kuralla koko 2000-luvun, tällä hetkellä haasteinamme ovat mahdollisen Ideaparkin  jätti-investoinnit että peruspalveluiden toteuttaminen siten, että molempiin riittää rahaa ja kunta pysyy tässä rytinässä vielä joltiseenkin itsenäisenä.

Valtuusto ja valtuustoryhmien pohjalta kasattavat muut instanssit (kuten lautakunnat) tekevät runsaasti meidän jokapäiväiseen arkeen vaikuttavia päätöksiä. Useimmat tyytyvät pienen klikin päätöksiin ja jättävät jopa äänestämättä, mutta toiset haluavat muokata asioita paremmiksi ja avoimempaa päätöksentekoa. Useissa pienissä kunnissa tuntuu olevan sama vaiva – avoin ja rehellinen päätöksenteko on kadoksissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on naapurikuntamme Haukipudas, jossa päättäjät kunnanjohtajaa myöten ovat olleet ihan ilmiriidoissa päätöksenteon ongelmien kanssa.

Me Kiimingin kokoomuksessa olemme tulleet siihen tulokseen, että tähän on tultava muutos! Päätökset eivät voi syntyä yhden puolueen ryhmäkokouksissa tai tupailloissa. Kyseenalaistan henkilökohtaisesti myös Oulun seudun kuntarakenteen, kannatan voimakkaasti syyskuun lopulla esitettyä visiota Oulujoen kaupungista.

Kuntaliitoshan ei synny sormia napsauttamalla. Kiimingin valtuustossakin Keskusta-puoluetta pienemmillä ryhmittymillä on ollut tahtotilana kuntaliitoksen selvittäminen jo hyvän aikaa, suurinta ryhmää asia ei ole kuitenkaan vielä kiinnostanut. Mielestäni Kiimingin valtuuston tulee seuraavalla valtuustokaudella kyetä teettämään puolueeton selvitys kuntaliitoksen eduista ja haitoista.

Lisää ajatuksiani kunnallispolitiikan haasteista löytyy vaaliohjelmastani