Paneelissa kuultua ja nähtyä: jokainen päätös on hyvinvointipäätös

Valmistauduin erittäin huolellisesti  sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton järjestämään kunnallisvaalipaneeliin, joka pidettiin Oulussa keskiviikkona. Paneeliin oli kutsuttu kaikista keskeisimmistä puolueista kaksi osallistujaa, joista yksi Oulusta ja toinen jostain ympäristökunnasta.

Voin rehellisesti myöntää että en tuntenut aihepiiriä lainkaan ennen kutsua tähän paneeliin. Tiesin vain, että paneeli liittyy jotenkin kolmannen sektorin (eli järjestökentän) ja sosiaali- ja terveystoimen asioihin. STKL ry. paljastui todella merkittäväksi integraattoriksi huikean suuren järjestökentän, kuntien ja valtion välillä. Opin myös sen, että jokainen päätös on hyvinvointipäätös.

Tuleeko kuntalainen kuulluksi? Ainakin kallioparkista kuultiin

Paneelin teemana oli: “tuleeko kuntalainen kuulluksi?” johon liittyvään kysymykseen kanssaehdokkaat ehdottivat internetin laajempaa hyötykäyttöä asioiden esilletuomiseksi. Itse näkisin internetin käytön kaksisuuntaisena, meidän tulisi käyttää sitä myös kuntalaisten heikkojen signaalien (ideoiden) kaappamiseen ja päätöksiin kohdistuvien mielipiteiden keruuseen. Nykyaikaiset sosiaalisen webin palvelut mahdollistaisivat todella innovatiivisia tapoja parantaa kuntalaisten kuulemista ja mielipiteiden huomioon ottamista

Koska jokainen päätös on hyvinvointipäätös, kaivettiin kallioparkki tottakai esille sekä puheenjohtajan että yleisön toimesta. Minä protestoin äänekkäästi kysymyksen relevanssia paneelin teeman kannalta, mutta joidenkin kanssaehdokkaiden ja yleisön edustajien mukaan se oli tärkeä (itse kannatan kallioparkkia, mutta en siihen liittyvää populismia). No, populistisimmat panelistit pääsivät sitten vuodattamaan krokotiilinkyyneleitä siitä kuinka ne vanhukset laitetaan sitten luolastoon ja kuinka se voi täyttyä vedellä ja muuta vastaavaa. O tempores o mores, eikös meillä ole nyt mitään tärkeämpää keskusteltavaa tällaisessa paneelissa kui kallioparkki? Pääsimme kyllä lausumaan kantamme vankilasta/mielenterveyshuollosta vapautuneiden työkuntouttamiseen, kuulovammaisten asemaan, nuorisotyöttömyyteen ja muuhun tärkeään, mutta ylitse kaiken meni kuitenkin tämä kysymys kallioparkista!

Missä oli keskustelu lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja esim. suurten koulujen mahdollisista haittavaikutuksista?

Minua hämmästyttää miten emme sivunneet lainkaan a) pienten kyläkoulujen lakkauttamista b) suurten koulutehtaiden rakentamista (esim. Oulun 1500 oppilaan koulu)) c) nuorten pahoinvointia d).. Moni tärkeämpi asia jäi tämän tunteita herättävän ja asiaperusteiltaan ajat sitten irronneen kallioparkin ruotimiseen ja Oululaisten ehdokkaiden riitelyyn kuka valtuustossa on sanonut mitäkin siitä. Vihreä ehdokas käytti aikaa myös kansalaispalkan esittelyyn, miten se nyt liittyneekään kunnallisvaaleihin.

SKTL:n toimittama materiaali ja heidä nettisivuiltaan löytyneet tiedot olivat itselleni ehkä hyödyllisempiä kuin itse paneeli 😉 Valtaosa ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavista päätöksistä tehdään sosiaali- ja terveysalan ulkopuolella. Itse asiassa ihmisten hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä tekevät kaikki kuntapäättäjät. Kaikki kaavapäätökset, liikennepolitiikka, yhdyskuntasuunnittelu, nuorisotilat ja nuorten osallisuus, lähikaupat, katuvalaistus, kouluruokailu jne. ovat päätöksiä joilla voi tukea ihmisten vuorovaikutusta, vähentää yksinäisyyttä, tukea terveellisiä elämätapoja ja ennaltaehkäistä passivoitumista tai sairastumista.

Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi osana suunnittelua ja päätöksentekoa?

SKTL:n mukaan päätösten ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tulisikin olla oleellinen osa suunnittelua ja päätöksentekoa. Uskallan epäillä, että tällaisia arviointeja ei juurikaan vielä tehdä? Nuorisojärjestö Allianssi lähetti sähköpostiin eilettäin uutiskirjeen kaikille “lasten ja nuorten valtuutetun” seinätaulun allekirjoittaneille. Uutiskirjeessään Allianssi muistuttaa uudesta lastensuojelulaista, jonka mukaan kuntien johdon tehtävänä on arvioida paikallisesti lasten ja nuorten hyvinvointia edistävien ja korjaavien palveluiden kokonaisuutta. Uuden lastensuojelulain mukaan valtuuston tulisi hyväksyä talousarvioon sidottu lasten hyvinvoinnin suunnitelma. Millainen toimiva lasten hyvivoinnin suunnitelma oikein olisi? Siinä on tulevalle valtuustolle mietittävää. Yhtenä työkaluna voisi toimia lapsivaikutusten arviointi, jonka avulla lasten mielipiteitä peruspalveluista yhtenä niiden suurimpana käyttäjänä voidaan kartoiitaa. Lapsivaikutusten arviointia ei vain ilmeisesti pidetä kovinkaan arvokkaana, lasten mielipidettä siis. Tästä esimerkkinä olkoot Ouluun suunniteltu suurkoulu, josta vaadittiin tehtäväksi tällainen arviointi. Virkamiehet eivät nähneet mokomalle tarvetta.

Koulumaailmaan sijoittuneet dramaattiset tapahtumat ja lisääntyvien kuntaliitosten myötä muuttuvat kuntarakenteet entisestään korostavat tarvetta lapsivaikutusten analyysille. Lapset ja nuoret tulee ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä! Ja nuoret tulee myös sitouttaa mukaan tekemään niitä päätöksiä!

Osallistun tuleeko kuntalainen kuulluksi? paneeliin 14.10.2008 Kirkkotorin koulutuskeskuksessa Oulussa.

EDIT: Tästä kirjoituksesta oli jäänyt pois paneelin alkamisaika: 16:30. Olen syvästi pahoillani ;I

Osallistun  Oulussa kirkkotorin koulutuskeskuksessa järjestettävään vaalipaneeliin yhdessä Oululaisen ehdokaskollega Eeva-Maija Kolehmaisen kanssa  14.10.2008. Paneelin teemana on “Tuleeko kuntalainen kuulluksi?” (kuntaliitokset, seudulliset hyvinvointipalvelut, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdolisuudet yms.) Paneelissa Järjestöpuheenvuorot esitävät kuulonhuoltoliitto , nuorten ystävät ja nuorten areena.

Paneelin järjestävä Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys on maakunnallinen sosiaali- ja terveyspoliittinen toimija, joka kehittää kansalaisten hyvinvointia alueella. Yhdistys järjestää paneelin yhdessä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton ja paikallisten järjestöjen kanssa.

Bensalenkkareista ja piraateista – miten Jäälin nuorisoa voisi ottaa paremmin huomioon?

Oululehden Mää Äänestän -palstalla Kiimingin lukiolaiset Jenni Halkola ja Joni Saarela ruotivat nuorten asioita kunnassamme. Saarelaa huolestutti artikkelissa erityisesti Jäälin nuorisotalon tilanne (jolla hän tarkoittaa jutussa ns. Lunkin taloa). Aktiivisena musiikinharrastajana hän näkee uhkakuvana epävarmuuden Lunkin kohtalosta, sillä samalla menetettäisiin kipeästi kaivattuja bänditiloja. Uhka on todellinen, Lunkin risteyksen asemakaavaluonnoksen perusteella  talo olisikin häviämässä:

Asemakaavan muutoksen taajamakuvalliset vaikutukset ovat kokonaisuudessaan varsin vähäiset lukuun ottamatta Lunkin talon häviämistä, jonka myötä pala Jäälin historiaa katoaa.

Jos kaikki sujuisi kuten elokuvissa, korvattaisiin Lunkin talo sujuvasti uuden urheilukentän huoltorakennukseen suunnitelluilla nuorisotiloilla:

Laivakankaan asemakaavan muutoksen ja laajuksessa osoitetaan Jäälin urheilukentälle uusi paikka Laivakankaan koulun läheisyyteen. Urheilualueelle osoitetaan urheilukenttä, katsomo, harjoitusjalkapallohalli, pysäkointialueet sekä huoltotilat, joiden yhteyteen tulee nuorisotiloja

Koska kaikki riippuu kaikesta, tulee näihin muutoksiin kulumaan vielä aikaa vuosikaupalla. Asiasta kuitenkin parhaillaan ollaan päättämässä kaavatasolla. Valtuustossa meidän tulee valvoa, että jos Lunkin talo puretaan vastaavat tilat myös toteutetaan urheilukentän huoltorakennuksen yhteyteen. Nuorten kirjoituksessaan tuskailemaa Jäälin nuorison tilannetta olisi myös omiaan helpottamaan kunnollisen nuorisokeskuksen rakentaminen tilojen yhteyteen. Eli rakennettaisiin Lunkia ja Ostarin nuorisokeskusta parempi, lue: toimivampi ja nuorten mieluinen keskus.

Pelkät seinät eivät kuitenkaan riitä

Haastatellut sanovat että Jäälissä “bensalenkkareiden ja riemuääliöiden kännäämiset ovat käyneet todella röyhkeiksi. 18-vuotiaat ostavat neljäkin vuotta nuoremmilleen alkoholia”. Olen itsekin joutunut kieltäytymään “kuriiritehtävistä” alakouluikäisten kysellessä tupakkaa, mutta että kaljaa..

Miten meidän lintukodossamme tämä on mahdollista? Olemmehan sentään maamme 10. paras perhekunta. Haastattelussa nuoret itsekin tunnistivat nuorten keskuudessa olevan pahoinvointia ja sen olevan merkittävä ongelma. Muistelen vajaa vuosi sitten liikkuneen huhuja että jäälin retro-ostarilla jostain autosta myytäisiin jopa huumeita. Vaikka kaikki tiedämme Jäälin olevan turvallinen paikka asua, ei ongelmita voi ummistaa silmiä.

Nuorisotilojen ohella meidän täytyy huolehtia nykyistä paremmin yhteisestä ympäristöstämme. Tutkimusten mukaan nuorten häiriökäyttäytymistä voidaan myös kitkeä tekemällä yleisistä paikoista paremmin valaistuja (Jäälissä siinä riittääkin puuhaa) ja siistejä. Kannatan graffitiseinäkkeitä ja ohjattua taiteentekemistä, mutta vastustan ehdottomasti julkisen infrastruktuurin sotkemista tusseilla ja spraymaaleilla eli töhrimistä. Kaikenlainen epäsiisteys ja paikkojen “repsottaminen” tutkitusti tuottaa ympärilleen epäsosiaalista toimintaa. Ympäristöstämme pitää huolehtia. On erittäin tärkeätä huolehtia että arkkitehtiopiskelijoiden ideakilpailun ideat oikeasti toteutetaan retro-ostarimme viihtyisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi.

Ympäristöstä ja seinistä huolehtimiten ei kuitenkaan riitä, sillä nuorisolle täytyy olla järkevää tekemistä ja nuorten kokoontumispaikkojen mahdolliseen ongelmakäyttäytymiseen pitää puuttua esim. jalkapartioiden voimin. Mutta merkittävin ongelma ovatkin yllättäen puuttuvat käsiparit. Kiimingin nuorisotoimella ei kertakaikkiaan ole riittävästi resursseja. Pikaisella nuorisotoimen webbisivujen vilkaisulla selvisi että turvallisuussyistä henkilökunta on ryhtynyt työskentelemään pareittain ja siitä seuraa aukioloaikojen supistuksia! (siis ei henkilökunnan lisäystä) Että näin! Supistamalla aukioloaikoja ei ainakaan saada näitä bensalenkkareita järkevän toiminnan pariin saati pystytä jalkautumaan nuorison keskuuteen tekemään esimerkiksi erityisnuorisotyötä.

Olen muuttanut Jääliin hiljattain Oulusta jossa sain kunnian olla luottamustehtävissä arvostetussa ja hyvin resurssoidussa nuorisotoimessa. Oulussa homma toimi. Tuloksia on saavutettu mm. päihteettömyystyössä ja syrjäytyneiden nuorten aktivoimisessa harrastusten ja opintojen pariin. Kiitoksena Oulun hyvästä nuorisotyöstä Oulu sai vuoden nuorisokunta palkinnonkin tässä vuosi takaperin. Patenttiratkaisua “mää äänestän” palstann nuorten esittämään häiriökäyttäytymiseen  ei ole, mutta yksi asia on toiminnan resurssointi. Oulussakin nuorisotoimi on erittäin minimaalinen osa kaupungin kokonaistaloutta, silti Oulussa rahaa laitetaan nuorison hyväksi merkittävästi valtakunnallista keskiarvoa enemmän (joka on n. vajaa prosentti budjetista). Rahalla sa ja hevosella pääsee, Oulussa uskalletaan hieman revitelläkin, kuten selviää Oulun nuorisotoimen visiosta vuosille 2006-2015 (jota itse olin mukana tekemässä):

Seudullisesti toimivat ja taloudellisesti tuotetut nuorisopalvelut ovat alansa parhaat

Oulusta alkunsa saanut nettinappi on laajentunut seutukunnalliseksi seutunapiksi. Sinällään on ihan hyvä, että tietoa on saatavilla. Nuoriso tarvii tiedon lisäksi myös hyvin suunniteltuja ja resurssoituja nuorisopalveluita. Yhdistämällä voimia myös operatiivisella tasolla kaikki alueen pienet kunnat voisivat tehostaa nuorisotyötään käyttämällä kaiken liikenevän ajan nuorten parissa työskentelyyn johtamisen ja suunnittelun ollessa keskitetysti ammattilaisten käsissä. Oulun nuorisotoimi on parhaillaan virittelemässä keskusteluita seudullisesta nuorisotyöstä alueen kuntien kanssa. Heidän hyviä käytänteitä (nettinapin ohella) voitaisiin levittää myös ympäryskuntien taajama-alueille. Uskallan kuitenkin epäillä että tulosta ei synny ilman kuntaliitoksia. Mutta paljon olisi siis tehtävissä jo pelkästään lisäämällä työntekijöitä ja parantamalla nuorisotiloja sekä kehittämällä nuorisoa kiinnostavia tapahtumia ja konsertteja.

Valta nuorisolle

Kiimingissäkin on valittu nuorisovaltuusto. Nuorisovaltuuston toiminnasta ei ulkopuolinen tarkkailija  juurikaan jyvälle: mitä valtuusto oikeastaan tekee? Sitä ei ainakaan nuorisotoimen eikä seutunapin nettisivuilla avata mitenkään. Useilla paikkakunnilla nuorisovaltuuston idea valitettavasti jääkin puolitiehen – siinä vain toteutetaan uuden nuorisolainsäädännön henkeä nuorten kuulemisesta. Suomeksi sanoen perustetaan vaikkapa valtuusto, koska se “on hyvä olla olemassa” . Onneksi päinvastaisiakin esimerkkejä on olemassa.  Kotikaupungissani Raahessa nuorisovaltuutetut osallistuvat lautakuntien kokouksiin, pyörittävät nuorison omaa cuppi-kahvilaa ja järjestävät joka kesä tuhansien ihmisten Rock-konsertin. Siinä on toiminnan mallia. Valitettavasti en Kiimingin lautakunnan itsestään kertoman perusteella voi sanoa samaa. Nuorisotoimen sivuilla ei ollut juurikaan viitteitä valtuuston toiminnasta – vain lista valtuutetuista. Miten nuorten osallisuutta ja vastuullistamista yhteisistä asioista tuetaan tällä hetkellä Kiimingissä?

Lyhyesti sanottuna: Antamalla nuorisolle vastuuta omista tiloistaan, toiminnastaan ongelmia voitaisiin vähentää. Samalla on kuitenkin tarjottava aikuisen tukea ja ohjattua toimintaa humalahakuisen vapaa-ajanvieton vähentämiseksi. Esimerkit Raahesta ja Oulusta ovat rohkaisevia.

Niin, ja niistä piraateista ja tekijänoikeuksista.

Vaikka tekijänoikeuskysymykset eivät varsinaisesti kunnan päätettäviin asioihin kuulukaan on tärkeätä että kunta kiinnittää asiaan huomiota esim. omassa internet-viestinnässään ja koulujen opetussuunnitelmia tehdessään. Internetin murros kohti kasvavaa jakamista ja yhteisöllisyyttä on lisännyt tarvetta tarkastella sisältöjen omistajuutta ihan uudella tavalla. Olisikin tärkeätä että uudet tavat lisensoida ohjelmistoja ja digitaalisia sisältöjä (esim. tätä blogia), mutta myös tuottaa ja jakaa sisältöjä opittaisiin jo koulun penkillä osana koulun opintoja.  Laivakankaan koulun tietotekniikan perustuminen avoimeen lähdekoodiin on jo erittäin hieno askel oikeaan suuntaan.

Kommentoin Facebookissa toivetta saada lisäresursseja ennaltaehkäisevään työhön (case kauhajoki)

Facebookkia katselin tässä illan ratoksi ja siellä silmään pisti juuri perustettu ryhmä “Valtio satsaamaan ennaltaehkäisevään oppilashuoltotyöhön!” . Mielestäni asia on erinomaisen tärkeä – veriteot pitää nyt kertakaikkiaan saada loppumaan. Provoisoiduin kuitenkin asiaa Facebookissa kommentoimaan, sillä mielestäni pelkkä viranomaisten lisäresurssointi ei muuta yhteiskuntamme syviä virtauksia. Mielestäni ongelma on perhetasolla. Alla olevassa lainauksessa on kirjoitukseni Facebookin keskustelusta:

Taisipas olla Ilta-Sanomat josta luin tähän liittyvän kolumnin. Siinä kirjoitta ilmaisi huolensa rakenteiden hyvinvoinnista, mutta hoidettavien pahoinvoinnista. Vaikka julkisen sektorin ennaltaehkäisevää työtä resurssoitaisiin kuinka voivat hoidettavat silti jäädä tavoittamatta. Mielestäni emme voi ulkoistaa tätä ongelmaa valtiolle – meidän on kertakaikkiaan muututtava yksilöinä, perheinä ja yhteisöinä suuntaan jossa omien itsekkäiden urapyrkimysten sijaan pysähtyisime kuuntelemaan mitä lapsillemme ja niiden kavereille oikein kuuluu ja miten heillä menee. Pitääkö perheen isille ja äideille lailla säätää ylityökielto että pelkkä tietokone ja jääkaappi ei kouluikäisiä kotona hoitaisi?