Valoja Kiimingin yössä – Katuvalosta Kiteeseen

Kiimingissä näyttää tapahtuvan nyt oikein tosissaan.

  1. Ideapark. Se on varmaan pakko ryhtyä ajattelemaan että Ideaparkki on oikeasti nousemassa Yrityspuiston kupeeseen. Monitoimikone on möyrinyt jo useamman viikon ajan metsässä puita kaatamassa. Nyt työn jäljet näkyvät jo Kuusamontien varressakin. Miten lienee, tullenevatkos nosturit aukealle kevään koittaessa vai kasvaako alue horsmaa vielä viiden vuoden kuluttuakin? Aika näyttää.
  2. Uudet katuvalot. OHO. Entinen pylväsväli on kohta historiaa Jäälin kylälläkin. Uusia teräspylväitä maakaapelointeineen näyttäisi olevan paikoin jopa kolmekin kertaa tiheämmässä kuin entisiä. Toivottavasti valot eivät sitten ole vastaavalla suhdeluvulla himmäemmät ;). Heh. Aikapas tuo onkin ryhtyä uusimaan noita kalmankelmeitä tuikkuja ihan maalikylien malliin. Odottelen mielenkiinnolla milloin edistys saapuu meille Notkotielle saakka. Sitten pidän oikein valojuhlat – avaan olutpullon ja teen jonkin suolaisen piirakan perheelle.
  3. Elinkeinojohtaja irtisanoutui. Mikähän nyt? Kunnan elinkeinojohtaja Lesonen, jonka päätehtäviin kuului tulevan ideaparkin valmistelut on irtisanoutunut. Kaleva ei ollut ehtinyt painoon mennessä kertoa irtisanoutumisen syitä eikä kunta tietenkään tästä(kään) asiasta kiirehdi omilla nettisivuillaan uutisoimaan. Oli syy mikä tahansa huhuthan alkavat heti liikkua – Ideaparkki on kaatumassa ja rotat jättävät uppoavan laivan. Ans kattoo mitkä tekijät olivat homman takana. Tuskin Ideapark niin iso saalis oli että headhunterit olisivat ihan sen vuoksi kaapanneet meiltä elinkeinopomon? Kalevan mukaan hän kuitenkin lähti uuteen haasteelliseen tehtävään. Kunta ja kunnanhallitus on nyt sitten haasteiden äärellä miettiessään kukas se ryhtyy ajamaan tätä Ideaparkkia nyt tästä eteenpäin.
Advertisements

Kolme uskomatonta asiaa: Jäälin “dummy” -pyörätie, alkava liitosselvitys ja helmi tyttären sieraimessa.

Huhhuh. Kaikenlaista outoa on tapahtunut viikon aikana:

  1. Kiimingin valtuusto päätyi äänin 18-17 aloittamaan palvelurakenne- ja kuntaliitosselvityksen Oulun kaupungin kanssa (Oulun tahtoa ei ole vielä kartoitettu)
  2. Tytär imaisi helmen nenäänsä juuri kun olin siunaillut miten kivasti meillä menee vaimon ollessa työmatkalla. Lähdettiin siinä sitten viettämään iltaa yhteispäivystykseen ja vietiin poika mummolaan. Tyttö selvisi säikähdyksellä – helmi lähti jo sairaanhoitajan taidoilla pois nenästä vauvakirjan väliin
  3. Jääliin rakennetaan pyörätie “joka ei ala mistään eikä johda minnekään”. Viikon ajan olen seurannut kaivinkoneiden ja metsureiden työskentelyä Laivakankaantiellä mielenkiinnolla – ihan kuin tehtäisiin pyörätietä 90 asteen mutkan tienoille jossa usein lapsia ja nuoria (ja aikuisia) lenkkeilee, pyöräilee ja muuten vain sekoilee autoliikenteen seassa. No. Lähelle tätä kuolemankurvia tehdäänkin pyörätietä. Sitä tehdään vain pikku pätkä joka alkaa ja loppuu metsään. Varmistin asian teknisen lautakunnan Pj. Schönbergiltä (.kok) “tehdään bussipysäkkejä ja siinä samalla pätkä pyörätietä, joka myöhemmin jatketaan kaavassa esitetyllä tavalla kokonaiseksi”. Tähän se köyhyys siis johtaa: tehdään maanteitä, viemäreitä ja sähkölinjoja joita ei voi käyttää koska kokonaisuuteen ei ole varaa. Hölmölän väkikin tälle jo nauraa. Onneksi kohdan yksi mukaisesti se palvelurakenne- ja kuntaliitosselvitys vihdoin saadaan jalalle.

Työmatkapyöräilijä hämmästelee Jäälin “katuvaloja” syksyn pimeydessä

Jo ennen kuin muutimme Jääliin hämmästelin alueen uskomattoman surkeata katuvalaistusta.Tuntui että taskulampustakin lähtee syksyn pimeillä enemmän valoa kuin tienposkeen harvakseltaan istutetuista katulampuista. Kokemusta on karttunut jo useamman vuoden ajalta, sillä ennen “jääliläistymistä” olen ottanut alueen pimeyteen tuntumaa ulkoiluttamalla täälläpäin anoppini nykyisin jo edesmennyttä koiraa. Koiran kanssa pimeydessä oli sinänsä turvallista kulkea, koska koirahan luottaa hajuaistiinsa enemmän kuin näköönsä. Me ihmiset vain emme pelkällä hajuaistilla pysty navigoimaan ja pimeässä emme tunnetusti kovinkaan hyvin näe.

Ns. vanhan jäälin alueella pylväitä on niin harvakseltaan että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi meidän talomme tienoo on kuin Raahen merimuseossa pullotettuna lymyävä  “epyktin pimiä”. Toisaalta “ison tien varressa” eli laivakankaantiellä osa pylväistä on juntattu niin kauas tiestä ettei niistä ole valaisemaan itse maantietä. Pikemmin niitä voisi pitää eräänlaisina puistovalaisimina 😉

No, joku tietysti kysyy että eikös autossasi tai pyörässäsi ole valot. Älä ruikuta.

Kyllähän tietysti asia on näinkin, mutta kaava-alueella valot lisäävät viihtyisyyttä ja turvallisuutta merkittävästi. Jäälissä niiden rooli on erityisen keskeinen, koska pyörätiet jostakin käsittämättömästä syystä saattavat vaihdella tien laidasta toiselle useammankin kerran muutaman sadan metrin matkalla. Pimeässä saattaa jäädä helposti pieni tai isompikin kulkija huomaamatta.

Toisaalta pitää olla kuitenkin tytyyväinen että on edes jonkinlaista valaistusta, sillä oikotieni jäälinojan vartta kohti kuusamontietä on pitkältä matkaa  täysin valaisematon. Havaintojeni perusteella tätä soratietä pitkin tulee arkiaamuisin vastaan melkoinen joukko koululaisia Välikylästä Jääliin opinsanaa kuulemaan (oikaisevat kuten minäkin). Onkohan kunnalla aikomusta valaista tätä pätkää? Sen tiedän, että Kiiminki yhdessä Oulun Energian kanssa on uusimassa jo olemassaolevia Jäälin katuvaloja. Siitä hatunnosto ja korkealle. Ehkä sitä kohta uskaltaa jo pimeässä liikkua ilman kaukovaloja (autolla) tai ilman heijastinliivejä heijastimella ja taskulampulla höystettynä (pyörällä/jalan).

MUUTEN: Olen nähnyt jo vuosia sitten järkevän tavan säästää katuvalaistuksessa. Taisipas olla Pattijoella, jossa yöllä joka kolmas valaisin sammutettiin. Valaisinjärjestelmän investointikulut ovat pikkaisen suuremmat kalliimman kaapeloinnin muodossa, mutta käyttökustannuksissa saadaan pikkuisen säästöä. Mielestäni nykyinen harvalla pylväsvälillä toteutettu verkko on kelvoton ihmisten aktiiviaikaan, mutta yöaikaan olisi sama vaikka osa pylväistä olisi pimeänäkin. Lienekkös Oulun Energia tällaista näkökulmaa ottanut huomioon valaisinjärjestelmän remontissa?

Kiiminki osana Oulujoen kaupunkia, visio 2021

Oulujoen Kaupunki?

Allekirjoitin tänään Oulun seudun kokoomusjärjestöjen vision pohjoisesta metropolista, 200 000 asukkaan Oulusta. Tämän viikon Nykypäivässä oli aiheesta koko sivun artikkeli, jossa asian ydin kerrottiin seuraavasti:

Vaikka asukkailla mitattuna Oulu ja sen ympäristökunnat muodostavat yhtenäisen talous- ja työssäkäyntialueen, kuntarajat määräävät rahankäytön. Kun tulot ja menot ovat kuntakohtaisia, eivät valtuusto halua tehdä päätöksiä, joista syntyy kuluja, mutta ei omalle kunnalle ehkä välttämättömiä tuottoja.

Tästä paikallisena esimerkkinä toimii vast’ikään tehty päätös irtautua Ouluseudun yrityspalveluista ja satsata kunnan omana työnä tehtävään vastaavaan toimintaan. Istuvat valtuutetut eivät nähneet seudullisen yhteistyön mittakaavaetuja, kuten eivät nähneet myöskään naapurikuntamme Haukiputaan päättäjät tehdessään vastaavan päätöksen. Mielestäni katsomalla jalkojen juureen eli tarkastelemalla maailmaa lyhyellä tähtäimellä saadaan kenties pieniä säästöjä ja tehokkutta operatiivisessa toiminnassa. Oulun seutu on kuitenkin Helsingin, Espoon ja Vantaan tyylinen yhtenäinen alue jonka kehittäminen ja palveluiden tehokas järjestäminen helpottuisi kun pääsisimme irti itsekkyydestä ja omalla hiekkalaaitkolla leikkimisestä. Ikävä kyllä suuntaus juuri nyt näyttää olevan päinvastainen. Käpertymällä pelkäksi palveluiden järjestäjäksi joudumme hakoteille, kuten ministeri Suvi Linden omilla nettisivuillaan oivallisesti toteaakin:

Kilpailu alueiden välillä kiristyy niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kuntapäättäjät viime kädessä kantavat vastuun siitä, miten palvelut kuntalaisille järjestetään. Pelkkien palvelujen järjestäminen ei riitä, vaan resursseja pitää olla myös kunnan kehittämiseen.

Mitä se meidän kannalta voisi tarkoittaa?

Kiimingin Kokoomus ry teki kuntalaiskyselyn keväällä 2008, jonka tulosten perusteella 83 % vastaajista olisivat halukkaita selvityttämään kuntaliitoksen edut ja haitat. Vain 15% haluaisi pitää kunnan itsenäisyyttä itseisarvona.

No, jos tarkastelisimme aluksi nykytilanteen jatkamista ennallaan. Ensimmäiseksi itsenäisenä pysytteleminen tarkoittaa seutukunnallisten investointien ja suunnitelmien kyseenalaistamista tai niistä laistamista keskitettäessä rajalliset resurssit kotipesän kiillottamiseen.  Toisekseen,  Kiimingin kaltaisilla pienillä kunnilla energia tahtoo kulua hengissä säilymiseen, veroäyrit eikä rohkeus riitä edes isompien omien investointien toteuttamiseen ennen kuin on ihan pakko (vrt. Laivakankaan koulu tai Välikylän “päiväkoti”). Jopa liikenneturvallisuusinvestointien tekeminen ja teiden kunnostaminen takkuaa. Kunnan pöytäkirjoista voi mm. lukea Lunkin talon (Jääli) risteykseen suunnitellun liikenneturvallisuusinvestoinnin (lue: liikenneympyrä, joita Ouluun rakennellaan vähän sinne sun tänne) toteuttamisaikatauluista seuraavaa:

Kehätien-Jäälintien-Laivakankaantien risteykseen laaditaan parhaillaan asemakaavan muutosta, jossa katualuevarausta on muutettu niin, että risteys voidaan toteuttaa kiertoliittymänä. Asemakaavamuutoksen ja tiesuunnitelmien vahvistuttua, liittymän toteuttamisajankohta ratkaistaan talousarviossa.

Ymmärrän kyllä pitkään eri luottamustoimissa toimineena, että valmisteluprosessit ovat pitkiä: tupakkia palaa ja aikaa kuluu. Mutta jos kunnan liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu vuonna 2003 ja vasta nyt viiden vuoden päästä ollaan laatimassa asemakaavoja kiirellisimmiksi katsotuille kohteille..

No. Kyllähän meillä tulee vettä hanasta, sähköä pistorasiasta ja teilläkin juuri ja juuri autoilla ja pyörillä pysyy. Päiväkodeissa ja Kouluissa on sitoutunutta henkilökuntaa ja tilat ovat uudenkarheita pääosin. Siis Jäälissä. Mutta Oulujoen kaupungin perimmäinen visio on melkein liian houkutteleva:

Saisimme enemmän pienemmällä panostuksella!

Siis ensimmäisellä kotimaisella asian ilmaisten: veroäyrimme voisi laskea, jos alueen kunnat muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden. Oulujoen kaupungin puuhamiehet ja -naiset ovat laskeneet, että pärjäisimme 18% veroasteella eli meidän veroprosenttimme laskisi. Raahen seudulla Pattijoki liitettiin täpärän liitosäänestyksen jälkeen Raaheen – ei se kunta sinne jokeen sortunut. Palvelut pelaavat ja uusia asuntoja rakennetaan entisen kunnan alueellekin. Uskon, että rakennettu infra voisi jopa parantua osana isompaa yksikköä, esim. teiden kunnostamiseen voitaisiin oikeasti jopa satsata. Peruspalveluiden järjestäminen on lakisääteistä, joten ei niitä minnekään alueeltamme kuskattaisi. Kaupalliset palvelut puolestaan perustuvat talouden lainalaisuuksiin eivät kuntien nimikyltteihin.

Uskon, että useat luottamushenkilöt ja virkamiehet pienissä kunnissa pelkäävät lähinnä oman asemansa puolesta. Näin Jääliläisenä asukkaana en usko, että Oulujoen kaupungissa lähidemokratiamme ainakaan laskisi. Toki saisimme yhteiseen valtuustoon vähemmän alueemme edustajia, mutta tilalle voitaisiin tuoda Oulussa erinomaisesti toimivaa suuralueiden asukasdemokratiaa. Sitouttamalla aleuiden asukkaita tulevan kaupungin päätöksentekoon taloudellisesti ja henkisesti asukastupaverkoston välityksellä, voisi kuntalaisten kokema vaikututtamisen tunne jopa kasvaa!

Tavoitteeni valtuustossa on toimia seudullisen yhteistyön puolestapuhujana ja tiivistyvän kuntarakenteen eteenpäin ajajana. Kiiminkiin 2000-luvulla muuttaneena koen toimivani järjen, en tunteen, johdattamana tässä asiassa.

Lue myös Kalevan yleisönosastolla julkaistu kirjoittamani seutukunnallinen näkökulma samasta aiheesta.