Kaleva: Kiimingin Ideapark on samantien myynnissä vs. YLE: Ideapark voi tyssätä kaavaan

Tämän päivän suuri uutinen meille Jääliläisille oli tietysti ilmoitus Ideaparkin rakennustöiden aloittamisesta toukokuussa. Kuten olen jo aiemmin blogissani kirjoittanut, peli on kovaa aiheen ympärillä.Kalevassa Sukari mainosti kiinteistön olevan myytävänä vaikka rakennustöitäkään ei ole vielä aloitettu. Toisaalla on perustettu työryhmiä miettimään “tarvitaanko koko Ideaparkkia lainkaan.” Tästä aiheesta olen kirjoittanut täällä.

Aamulla Masku-kiinteistöt järjesti tiedotustilaisuuden, jonka tiedotteessa rakennustöiden aloittamisesta kerrottiin mahtipontisesti:

Toukokuussa käynnistyy Suomen tämän ja ensi vuoden suurimpiin
kuuluva rakennushanke, Ideapark Kiiminki. Tuhatkunta henkilöä
työllistävän rakentamisen aloitus osuu hyvään aikaan, sillä taantuma
on muutoin vähentämässä rakennusalan työllisyyttä.

Muutaman tunnin kuluttua Ympäristökeskus ärähti lausumalla että koko hanketta ei voi toteuttaa ennenkuin seudun kauppapaikkojen jaosta on päästy yhteiseen sopuun ja ymmärrykseen (katso Ylen uutinen aiheesta):

– Me olemme edellyttäneet neuvotteluissa, että yhteistä yleiskaavaa lähdettäisiin muuttamaan ja sen yhteydessä tehtäisiin koko seutua käsittävä kaupallinen selvitys. Siinä katsottaisiin kokonaisuutena Oulun seudun vähittäissuurkauppojen sijoittuminen. Yleiskaavan perusteella laadittaisiin asemakaavat. Se ei tarkoita, etteikö hanke voisi toteutua, mutta ei pelkästään asemakaavan kautta, arkkitehti Antti Huttunen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta selostaa.

Peli on avattu. Kenellä pokka pitää loppuun saakka? Oulun seudullakin on rakennettu rautakaupan kaavalla hypermarkettia ja muuta omituista. Mutta nyt liikeneliöitä on tulossa kuntarajan väärälle puolelle, sitä ei voida katsoa sormien läpi, ei sitten millään. Mutta onneksi muuallakin osataan suhmuroida, en usko että Kiiminki taipuu muutaman viskaalin lausuntojen edessä.  Luulenpas että Ideaparkkia lähdetään rakentamaaan voimassaolevan kaavan mukaisesti on ympäristökeskus sitten mitä mieltä tahansa. Kaavahan on voimassa 80 000 neliön kauppakeskukselle, loput neliöt rakennetaan sitten kun uusi kaava on lainvoimainen.

En uskonut alunperin koko hankkeen toteutumiseen, mutta nyt on pakko alkaa vähitellen uskomaan. Nimittäin rahoituksen haaliminen tämmöisenä aikana 100 000 neliön kauppakeskuksen rakentamiseksi ja partnereiden julkistaminen on taikuuteen verrattavissa oleva temppu. Odotan mielenkiinnolla “kaupunkilaisten” seuraavia siirtoja. Ympäristökeskuksen esiintulo tänä päivänä on niistä aivan selkeästi se ensimmäinen.

Kolme uskomatonta asiaa: Jäälin “dummy” -pyörätie, alkava liitosselvitys ja helmi tyttären sieraimessa.

Huhhuh. Kaikenlaista outoa on tapahtunut viikon aikana:

  1. Kiimingin valtuusto päätyi äänin 18-17 aloittamaan palvelurakenne- ja kuntaliitosselvityksen Oulun kaupungin kanssa (Oulun tahtoa ei ole vielä kartoitettu)
  2. Tytär imaisi helmen nenäänsä juuri kun olin siunaillut miten kivasti meillä menee vaimon ollessa työmatkalla. Lähdettiin siinä sitten viettämään iltaa yhteispäivystykseen ja vietiin poika mummolaan. Tyttö selvisi säikähdyksellä – helmi lähti jo sairaanhoitajan taidoilla pois nenästä vauvakirjan väliin
  3. Jääliin rakennetaan pyörätie “joka ei ala mistään eikä johda minnekään”. Viikon ajan olen seurannut kaivinkoneiden ja metsureiden työskentelyä Laivakankaantiellä mielenkiinnolla – ihan kuin tehtäisiin pyörätietä 90 asteen mutkan tienoille jossa usein lapsia ja nuoria (ja aikuisia) lenkkeilee, pyöräilee ja muuten vain sekoilee autoliikenteen seassa. No. Lähelle tätä kuolemankurvia tehdäänkin pyörätietä. Sitä tehdään vain pikku pätkä joka alkaa ja loppuu metsään. Varmistin asian teknisen lautakunnan Pj. Schönbergiltä (.kok) “tehdään bussipysäkkejä ja siinä samalla pätkä pyörätietä, joka myöhemmin jatketaan kaavassa esitetyllä tavalla kokonaiseksi”. Tähän se köyhyys siis johtaa: tehdään maanteitä, viemäreitä ja sähkölinjoja joita ei voi käyttää koska kokonaisuuteen ei ole varaa. Hölmölän väkikin tälle jo nauraa. Onneksi kohdan yksi mukaisesti se palvelurakenne- ja kuntaliitosselvitys vihdoin saadaan jalalle.

Ratikalla Ruskoon, kutsutaksilla kauppaan vai sähköautolla kirkolle?

Pöydälläni on lojunut jo pidemmän aikaa lehtileike vihreiden vaalikampanjan avauksesta. Siinä Oulun läänin vihreät esittävät paikallisjunia ja kutsutakseja Oulun seudun joukkoliikennesolmuja aukomaan. Ensi silmäyksellä vihreiden ideat tuntuvat hieman kaukaa haetuilta ja suorastaan naiveilta, mutta he katsovat aloitteellaan horisontin taakse. Saman ilmeisesti ovat huomanneet kaikkien puolueiden edustajat, sillä uusimassa Forum24-lehdessä isoimpien puolueiden edustajat olivat kaikki ajatuksen takana. Innostuin kirjoittamaan aiheesta luettuani Oululaisen ystäväni Antero Metson vaaliblogista (kristillisten ehdokas) kirjoituksen “kiskoliikenne joukkoliikenteen ratkaisuvaihtoehtona“.

Tällä hetkellä meidän Oulun seudulla asuvien elämäntapa on rakennettu yksityisautoilun varaan. En minäkään haluaisi millään luopua kullankeltaisesta Berlingostamme 🙂 Lyhyellä tähtäimellä tullenemmekin säilyttämään vaikka väkisin yksityisautoiluun perustuvan elämäntapamme. Vaikka  bensan (ja jopa dieselin) nykyhinnoilla autoilu on  järjettömän kallista ajamme töihin eri puolille aluetta joka päivä omalla peltilehmällä.

Periaatteessa kaikki voisi olla toisin. Autoilu on kuitenkin joustavaa ja mukavaa. Emme todennäköisesti luovu (tästäkään) saavutetusta edusta kuin väkipakolla. On selviä merkkejä että lähitulevaisuudessa hiilivetypohjaiset liikennepolttoaineet muuttuvat erittäin kalliiksi ylellisyystuotteiksi jolla tulee olemaan omat vaikutuksensa  myös  Kiiminkiläisten  pendelöinnille Oulussa olevan työpaikan ja “maaseudun rauhassa” olevan asuinpaikan välillä.

Itse aion heti kuin vain mahdollista hankkia uuden sukupolven hybridi-auton jahka lapsiperheille sopivia malleja alkaa markkinoille ilmestyä. Tällä hetkellä sähköautojen kehitys on vielä lapsenkengissään, mutta jo muutaman vuoden kuluttua meille myydään jo täyttä häkää erilaisia ratkaisumaleja ympäristötietoisuuden ja energian hinnan muodostaman kompleksin yhtälön ratkaisemiseksi.

Keskipitkällä aikavälillä joukkoliikenne on varteenotettava vaihtoehto myös Oulun seudulla

Vaikka lyhyellä tähtäimellä tarkasteltuna Oulun seudun julkinen liikenne on surkeassa jamassa, ihmiset haluavat ajella omia autojaan ja joukkoliikenteeseen satsaamiseen tarvittavaa voimakasta poliittista tahtoa ei löytynekään, tuntuvat visiot seudullisesta paikallisjunaliikenteestä olevan mahdollisia pidemmällä aikajänteellä. Asiaa ei voi pitää enää edes vihreiden piipertelynä, sillä tämän kannan ottivat käytännössä kaikki suurimpien puolueiden ryhmänjohtajat Forum24:ssa viikonvaihteessa (muistaakseni).

Oulun läänin vihreät ovat esittäneet  että kaavoituksen tulisi olla sellaista että perheissä ei tarvita kahta autoa. Taloudellisesti tarkasteltuna ajatus on järkevä. Kuka haluaa maksaa kahden auton vakutuusmaksut? polttoaineet? huollot? Jääli ja kirkonkylä ovat jo varsin tiiviitä yhdyskuntarakenteiltaan jo täll hetkellä. Tässä asiassa katse kohdistuukin haja-asutusalueille – poikkeuslupia myönnettäessä ei pitäisi enää satsata “väljyyteen” vaan asunnot pitäisi kasata ryppäiksi kyläkeskustoihin. Ikäänkuin kaavoittaa pieniä taajamia tehokkaasti.  Näistä pientaajamista voitaisiin järjestää automaattisesti optimoitu tilauspohjainen kutsutaksiliikenne (tästä oli juttua Hesarissa viime keväänä) työmatkalaisia, koululaisia, kauppareissulaisia ja muita kulkijoita varten.

Ensimmäinen askel ratikkaliikenteen tiellä olisi tietysti bussiliikenteen merkittävä tehostaminen ja reittien uudelleen muotoilu että me kaikki teknologiakylässä tai Ruskossa työskentelevät voisimme matkustaa suorinta tietä työpaikoille ja takaisin. Tällaista optimointia ja muuta joukkoliikenteen suunnittelua varten tulisi jo lähivuosina perustaa seudullinen joukkoliikennevirasto tai lautakunta, aivan kuten Oulun läänin vihreät ovat esittäneet. Pidemmällä aikavälillä runkoreittejä voitaisiin operoida kevytraitiovaunuilla ja muulla kiskokalustolla, mutta kiskoliikenteeseen investoiminen on erittäin kallista ja vaatii esim. Kiiminkiin päin suuntautuville reiteille runsaasti uutta asutusta molemminpuolin Kuusamontietä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jääli-Korvenkylä alue tulisi rakentaa täyteen asutusta.

Kiskoliikenteeseen perustuvan joukkoliikenneinfran suunnittelu on pitkäjänteistä työtä. Mielestäni kaavoittajien tulisi ryhtyä vakavasti pohtimaan nykyistä mittavempia joukkoliikennejärjestelyjä ja niiden vaikutuksia seutukaavaan ja yleiskaavaan. Samalla Oulun seudun kuntien tulisi ryhtyä aitoon yhteistyöhön kyttäilyn sijasta, sillä tällainen hanke vaatii erittäin lujaa poliittista tahtoa puolueista ja kuntarajoista riippumatta.

Työmatkapyöräilijä hämmästelee Jäälin “katuvaloja” syksyn pimeydessä

Jo ennen kuin muutimme Jääliin hämmästelin alueen uskomattoman surkeata katuvalaistusta.Tuntui että taskulampustakin lähtee syksyn pimeillä enemmän valoa kuin tienposkeen harvakseltaan istutetuista katulampuista. Kokemusta on karttunut jo useamman vuoden ajalta, sillä ennen “jääliläistymistä” olen ottanut alueen pimeyteen tuntumaa ulkoiluttamalla täälläpäin anoppini nykyisin jo edesmennyttä koiraa. Koiran kanssa pimeydessä oli sinänsä turvallista kulkea, koska koirahan luottaa hajuaistiinsa enemmän kuin näköönsä. Me ihmiset vain emme pelkällä hajuaistilla pysty navigoimaan ja pimeässä emme tunnetusti kovinkaan hyvin näe.

Ns. vanhan jäälin alueella pylväitä on niin harvakseltaan että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi meidän talomme tienoo on kuin Raahen merimuseossa pullotettuna lymyävä  “epyktin pimiä”. Toisaalta “ison tien varressa” eli laivakankaantiellä osa pylväistä on juntattu niin kauas tiestä ettei niistä ole valaisemaan itse maantietä. Pikemmin niitä voisi pitää eräänlaisina puistovalaisimina 😉

No, joku tietysti kysyy että eikös autossasi tai pyörässäsi ole valot. Älä ruikuta.

Kyllähän tietysti asia on näinkin, mutta kaava-alueella valot lisäävät viihtyisyyttä ja turvallisuutta merkittävästi. Jäälissä niiden rooli on erityisen keskeinen, koska pyörätiet jostakin käsittämättömästä syystä saattavat vaihdella tien laidasta toiselle useammankin kerran muutaman sadan metrin matkalla. Pimeässä saattaa jäädä helposti pieni tai isompikin kulkija huomaamatta.

Toisaalta pitää olla kuitenkin tytyyväinen että on edes jonkinlaista valaistusta, sillä oikotieni jäälinojan vartta kohti kuusamontietä on pitkältä matkaa  täysin valaisematon. Havaintojeni perusteella tätä soratietä pitkin tulee arkiaamuisin vastaan melkoinen joukko koululaisia Välikylästä Jääliin opinsanaa kuulemaan (oikaisevat kuten minäkin). Onkohan kunnalla aikomusta valaista tätä pätkää? Sen tiedän, että Kiiminki yhdessä Oulun Energian kanssa on uusimassa jo olemassaolevia Jäälin katuvaloja. Siitä hatunnosto ja korkealle. Ehkä sitä kohta uskaltaa jo pimeässä liikkua ilman kaukovaloja (autolla) tai ilman heijastinliivejä heijastimella ja taskulampulla höystettynä (pyörällä/jalan).

MUUTEN: Olen nähnyt jo vuosia sitten järkevän tavan säästää katuvalaistuksessa. Taisipas olla Pattijoella, jossa yöllä joka kolmas valaisin sammutettiin. Valaisinjärjestelmän investointikulut ovat pikkaisen suuremmat kalliimman kaapeloinnin muodossa, mutta käyttökustannuksissa saadaan pikkuisen säästöä. Mielestäni nykyinen harvalla pylväsvälillä toteutettu verkko on kelvoton ihmisten aktiiviaikaan, mutta yöaikaan olisi sama vaikka osa pylväistä olisi pimeänäkin. Lienekkös Oulun Energia tällaista näkökulmaa ottanut huomioon valaisinjärjestelmän remontissa?