Onko koulu lapsia vai opettajia varten? – Lea Pulkkisen lausuntojen pohdiskelua

Jo viikko sitten Professori Lea Pulkkinen otti voimakkaasti kantaa koululaitoksemme nykytilan ongelmiin julkaisemallaan tiedotteella: Nuorisopsykiatriaan panostaminen ei estä hirmutekoja (3.10.2008). Hänen mukaansa Kauhajoen ja Jokelan kaltaisia kriisejä ei ehkäistä lisäämällä varoja nuorisopsykiatriaan. Pääviesti Pulkkisen kannanotossa on se, että suomalaista koululaitosta on kehitetty opettajien, ei oppilaiden hyvinvoinnin näkökulmasta.

Pulkkisen mielestä nyt olisi ryhdyttävä ennakkoluuttomasti muuttamaan niitä rakenteita, jotka aiheuttavat pahoinvointia. Pisa-tutkimuksella paistattelu voidaan unohtaa, sillä tutkimus ei kiinnitä huomiota ongelmiin.

– Siinä on jäänyt esimerkiksi huomaamatta lasten oma viesti siitä, että suomalaiset lapset eivät pidä koulusta, muistuttaa Pulkkinen.

Koululaitos ei Pulkkisen mielestä kaipaa lisää kuraattoreita ja psykologeja vaan paremman opetussuunnitelman. Pulkkisen mukaan nykyisessä koulussa lapset eivät löydä omia vahvuuksiaan: liian moni joutuu kokemaan epäonnistumista ja jää syrjään. Olen täysin samaa mieltä. Tätä asiaa pohdiskeltiin myös Ylen Ykkösamuussa, jossa eräänä arkiaamuna opetushallituksen edustaja, rehtori ja opettaja keskustelivat taito ja taideaineiden asemasta nykykoulussa – yhtenä näkökulmana oli myös Pulkkisen lausunnot. Heidän mukaansa ongelmana on ns. valinnaisten aineiden vähentäminen jo lama-aikana ja jättäminen samalle tasolle. Samaan tulokseen on tullut myös Pulkkinen:

Pulkkinen haluaa kouluihin enemmän mielikuvitusta ja yhteisöllistä toimintaa, johon monipuolinen taideaineiden opetus antaisi mahdollisuuden. Kun valmistetaan näytelmä, lauletaan kuorossa ja tehdään isoja kuvataiteellisia projekteja, jokainen löytää kokonaisuudessa oman paikkansa.

Tämän tapainen yhteisöllisyys on onnistuttu erittäin hyvin tuhoamaan kaikenlaisilla ratkaisuilla: suurilla yläasteilla, joissa lapset katoavat massaan, kurssimuotoisella opiskelulla ja opettajan työn pilkkomisella pelkästään oppitunneiksi. Kokonaisvastuut yhteisöstä, pitkäaikaiset opettaja-oppilassuhteet ovat mennyttä päivää.

Pulkkinen näkee suomalaisen koulun muuttuneen tuloskeskeiseksi ja materialistiseksi, koska sitä on kehitetty opettajien, ei oppilaiden näkökulmasta. Pulkkisen näkemykseen voisi myös lisätä tehokkuusajattelun, useasti koulua nykyään kehitetään myös opetustoimen eikä opettajien tai oppilaiden näkökulmasta. Kuntien kriiseillessä taloutensa kanssa tai muuten tehostaessa toimintaansa, eivät säntilliset oppilasryhmätkoot, iltapäiväkerhot, kyläkoulut jne. tunnu mielekkäiltä investointikohteita. Voidaan jopa populistisesti väittää että monissa kunnissa joudutaan tasapainoilemaan kieli keskellä suuta kaikkien lakisääteisten velvoitteiden hoitamisessa kunnialla – rahat kun eivät riitä välttämättä edes siihen.

Pulkkisen viesti on tärkeä meille kunnallisesta päätöksenteosta kiinnostuneille. Opetussuunnitelmia, luokkakokoja tai kouluverkostoa ei yhdessä yössä muuteta. Eikä välttämättä  yksittäinen kunta edes asialle juurikaan pysty tekemään mitään. Tällaiset näkökulmat on kuitenkin huomioitava päätöksenteossa sekä valtakunnallisella että kunnallisella tasolla. Erityisen tärkeäksi oppilaan aseman tarkastelu nousee niissä tilanteissa joissa joudutaan karsimaan ja/tai supistamaan opetustoimen toimintoja – esimerkiksi lakkautamaan kyläkouluja. Oulussahan vanhemmat vaativat oikein eräänlaisen “lapsianalyysin” tekemistä Sairaalanrinteen suurkoulun vaikutuksista oppilaisiin. Olisikos sellaisen paikka myös Kiimingissä?

Kiiminki kymmenen parhaan joukossa lapsiystävällisyydessä! Hienoa!

TNS Gallupin valituille paloille tekemän tutkimuksen mukaan meidän ikioma Kiiminkimme on kymmenen parhaan joukossa mitattaessa maamme lapsiystävällisimpiä kuntia. Perheemme asui vielä viime talvena Raksilassa Oulun ydinkeskustassa joten omakohtaista vertailupohjaa on tutkimuksessa huonosti sijoittuneisiin isoihin kaupunkeihin.TNS Gallupin mukaan seuraavia asioita pidettiin tärkeimpinä kriteereinä:

Lapsiperheille tärkeimpinä kriteereinä pidettiin muun muassa kohtuuhintaisia asuntoja, koulutuksen tarjontaa, alhaista rikollisuutta sekä muiden lapsiperheiden läsnäoloa.

Meidän muuttopäätökseemme vaikutti erityisesti asuntojen halvempi hintataso ja koettu turvallisuus. Olimmehan täällä käyneet jo vuosikaudet “anoppilassa” ja mummolassa. Ostettuamme mummolan itsellemme kyllä ensitöiksemme kunnostimme varastojen ja autotallin lukot. Isovanhemmat eivät pitäneet ovia lukossa – ei kuulemma tarvitse! Vakuutusyhtiön mielestä kyllä tarvitsee, jos joku “pahis” käy pöllimässä varaston tyhjäksi tavarasta ei korvauksia tule vaikka kuinka väittäisi alueen olevan turvallinen.

Pyöräillessäni töistä kotiin mietiskelin hieman sitä, mikä Jäälistä ja Kiimingistä tekee lapsiperheiden kannalta niin oivallisen. Otin näkökulmaksi pikku-Jarin, joka reilu kaksikymmentä vuotta sitten viipotti vastaavissa maisemissa Raahessa Honganpalon alueella. Muistikuvani omasta lapsuudesta vastaavat hämmästyttävällä tavalla nykyistä elämäämme Jäälissä.

Asuimme 120m2 omakotitalossa kumpuilevalla mäntykankaalla. Alueella oli useita pieniä lampia ja tiheä polkuverkosto metsässä. Kaupunki ei ollut rakentanut alueelle kaavassa merkittyjä pyöräteitä, ne tulivat pääosin vasta vuosituhannen vaihteessa. Koulut yläaste ja lukio mukaanlukien sekä kirjasto ja terveysasema olivat kivenheiton päässä. Honganpalo oli n. 10 kilometrin päässä Raahen keskustasta. Mikäs siellä oli asustellessa.

Kavereita oli runsaasti, olihan miltei kaikki asukkaat muuttaneet alueelle 1970-luvun lopulla Rautaruukin rekrytoidessa tuhansia työntekijöitä kymmenessä vuodessa (ihan kuin Nokia Oulun seudulla).Naapureiden kanssa leikittiin vuodenaikaan sovitettuna mitä moninaisempia leikkejä ulkosalla, liikenteestä ei ollut hyvän asemakaavoituksen vuoksi juurikaan vaaraa. Pyörällä “rossailtiin” metsässä, lammilla seilailtiin styrox-lautoilla ja pimeän tullen seikkailtiin lähimetsissä taskulamppujen kera. Honganpalossa oli kaikki mitä lapsiperhe voi turvalliseen arkeen tarvita. Mielestäni Jäälissä on myös.

Onnea Kiimingille hienosta tuloksesta tässä vertailussa!