Kriisitalouden pitkä häntä. Case: Ideapark Kiimingissä

Sekä Kalevassa että Kauppalehdessä on tänään uutisoitu Toivo Sukarin vaikeuksista hankkia rahaa ideaparkeilleen vallitsevassa taloustilanteessa. On todella ikävää, että Kiiimingin Ideapark hankkeena sattui osumaan juuri historialliseen heikkoon taloussuhdanteeseen. Se, että Amerikan Yhdysvaltojen tohelot poliitikot ja pankkirit ovat saaneet koko maailman talousjärjestyksen kriisin partaalle on johtamassa mahdollisesti jopa vuosien viivästykseen suunnitelmien toteutuksessa.

Tässä yhteydessä on syytä kysyä onko istuvien valtuutettujen ideapark-hybris vielä entisellä tasollaan? Joko ollaan pillaria tilailemassa ja moottorisahoja käynnistelemässä? Muistan ikuisesti viime laman alla tapahtuneen tavaratalopalon Raahen ydinkeskustassa. Eka yhtymän Tenna paloi maan tasalle kaupungin keskipisteessä. Tilalle ei meinattu saada ei sitten millään uudisrakennusta – ajat olivat niin surkeat, eivätkä vähiten edistysmielisellä osuusliikkeellä Ekalla. Ettei vain nytkin olisi käymäsä siten, että kunta parturoi metsät, oikaisee ja jatkaa moottoritien ja rakentaa ne parkkipaikat ja pommisuojat joita Sukari oli vailla – mutta itse Ideapark jää odottelemaan maailman poliitikan kiharoiden oikenemista? Että onkos kunnalle jäämässä musta pekka kouraan tässä kortitpelissä?

EN voi vastustaa ideaparkkia – onhan Kiiminki täydellinen palvelutyhjiö. Nyt on vain mitä ilmeisimmin aika tehdä pikainen tilannearvio ja miettiä mihin rahkeet riittää jos edessä on epävarmuutta koko hankkeen toteutumisesta. Jos koko homma rojahtaa niille sijoilleen on Ideaparkin myötä ainakin saatu rutkasti julkisuutta yrityspuistolle. Mutta ei tässä nyt kannata vielä tuhkaa ryhtyä itsensä päälle sirottelemaan.

Talouselämän kimurantit kiemurat eivät vain nyt näytä ollenkaan hyvältä Ideaparkin kannalta 😦

Advertisements