Kaleva: Kiimingin Ideapark on samantien myynnissä vs. YLE: Ideapark voi tyssätä kaavaan

Tämän päivän suuri uutinen meille Jääliläisille oli tietysti ilmoitus Ideaparkin rakennustöiden aloittamisesta toukokuussa. Kuten olen jo aiemmin blogissani kirjoittanut, peli on kovaa aiheen ympärillä.Kalevassa Sukari mainosti kiinteistön olevan myytävänä vaikka rakennustöitäkään ei ole vielä aloitettu. Toisaalla on perustettu työryhmiä miettimään “tarvitaanko koko Ideaparkkia lainkaan.” Tästä aiheesta olen kirjoittanut täällä.

Aamulla Masku-kiinteistöt järjesti tiedotustilaisuuden, jonka tiedotteessa rakennustöiden aloittamisesta kerrottiin mahtipontisesti:

Toukokuussa käynnistyy Suomen tämän ja ensi vuoden suurimpiin
kuuluva rakennushanke, Ideapark Kiiminki. Tuhatkunta henkilöä
työllistävän rakentamisen aloitus osuu hyvään aikaan, sillä taantuma
on muutoin vähentämässä rakennusalan työllisyyttä.

Muutaman tunnin kuluttua Ympäristökeskus ärähti lausumalla että koko hanketta ei voi toteuttaa ennenkuin seudun kauppapaikkojen jaosta on päästy yhteiseen sopuun ja ymmärrykseen (katso Ylen uutinen aiheesta):

– Me olemme edellyttäneet neuvotteluissa, että yhteistä yleiskaavaa lähdettäisiin muuttamaan ja sen yhteydessä tehtäisiin koko seutua käsittävä kaupallinen selvitys. Siinä katsottaisiin kokonaisuutena Oulun seudun vähittäissuurkauppojen sijoittuminen. Yleiskaavan perusteella laadittaisiin asemakaavat. Se ei tarkoita, etteikö hanke voisi toteutua, mutta ei pelkästään asemakaavan kautta, arkkitehti Antti Huttunen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta selostaa.

Peli on avattu. Kenellä pokka pitää loppuun saakka? Oulun seudullakin on rakennettu rautakaupan kaavalla hypermarkettia ja muuta omituista. Mutta nyt liikeneliöitä on tulossa kuntarajan väärälle puolelle, sitä ei voida katsoa sormien läpi, ei sitten millään. Mutta onneksi muuallakin osataan suhmuroida, en usko että Kiiminki taipuu muutaman viskaalin lausuntojen edessä.  Luulenpas että Ideaparkkia lähdetään rakentamaaan voimassaolevan kaavan mukaisesti on ympäristökeskus sitten mitä mieltä tahansa. Kaavahan on voimassa 80 000 neliön kauppakeskukselle, loput neliöt rakennetaan sitten kun uusi kaava on lainvoimainen.

En uskonut alunperin koko hankkeen toteutumiseen, mutta nyt on pakko alkaa vähitellen uskomaan. Nimittäin rahoituksen haaliminen tämmöisenä aikana 100 000 neliön kauppakeskuksen rakentamiseksi ja partnereiden julkistaminen on taikuuteen verrattavissa oleva temppu. Odotan mielenkiinnolla “kaupunkilaisten” seuraavia siirtoja. Ympäristökeskuksen esiintulo tänä päivänä on niistä aivan selkeästi se ensimmäinen.

Valoja Kiimingin yössä – Katuvalosta Kiteeseen

Kiimingissä näyttää tapahtuvan nyt oikein tosissaan.

1. Ideapark. Se on varmaan pakko ryhtyä ajattelemaan että Ideaparkki on oikeasti nousemassa Yrityspuiston kupeeseen. Monitoimikone on möyrinyt jo useamman viikon ajan metsässä puita kaatamassa. Nyt työn jäljet näkyvät jo Kuusamontien varressakin. Miten lienee, tullenevatkos nosturit aukealle kevään koittaessa vai kasvaako alue horsmaa vielä viiden vuoden kuluttuakin? Aika näyttää.
2. Uudet katuvalot. OHO. Entinen pylväsväli on kohta historiaa Jäälin kylälläkin. Uusia teräspylväitä maakaapelointeineen näyttäisi olevan paikoin jopa kolmekin kertaa tiheämmässä kuin entisiä. Toivottavasti valot eivät sitten ole vastaavalla suhdeluvulla himmäemmät ;). Heh. Aikapas tuo onkin ryhtyä uusimaan noita kalmankelmeitä tuikkuja ihan maalikylien malliin. Odottelen mielenkiinnolla milloin edistys saapuu meille Notkotielle saakka. Sitten pidän oikein valojuhlat – avaan olutpullon ja teen jonkin suolaisen piirakan perheelle.
3. Elinkeinojohtaja irtisanoutui. Mikähän nyt? Kunnan elinkeinojohtaja Lesonen, jonka päätehtäviin kuului tulevan ideaparkin valmistelut on irtisanoutunut. Kaleva ei ollut ehtinyt painoon mennessä kertoa irtisanoutumisen syitä eikä kunta tietenkään tästä(kään) asiasta kiirehdi omilla nettisivuillaan uutisoimaan. Oli syy mikä tahansa huhuthan alkavat heti liikkua – Ideaparkki on kaatumassa ja rotat jättävät uppoavan laivan. Ans kattoo mitkä tekijät olivat homman takana. Tuskin Ideapark niin iso saalis oli että headhunterit olisivat ihan sen vuoksi kaapanneet meiltä elinkeinopomon? Kalevan mukaan hän kuitenkin lähti uuteen haasteelliseen tehtävään. Kunta ja kunnanhallitus on nyt sitten haasteiden äärellä miettiessään kukas se ryhtyy ajamaan tätä Ideaparkkia nyt tästä eteenpäin.

Kolme uskomatonta asiaa: Jäälin “dummy” -pyörätie, alkava liitosselvitys ja helmi tyttären sieraimessa.

Huhhuh. Kaikenlaista outoa on tapahtunut viikon aikana:

1. Kiimingin valtuusto päätyi äänin 18-17 aloittamaan palvelurakenne- ja kuntaliitosselvityksen Oulun kaupungin kanssa (Oulun tahtoa ei ole vielä kartoitettu)
2. Tytär imaisi helmen nenäänsä juuri kun olin siunaillut miten kivasti meillä menee vaimon ollessa työmatkalla. Lähdettiin siinä sitten viettämään iltaa yhteispäivystykseen ja vietiin poika mummolaan. Tyttö selvisi säikähdyksellä – helmi lähti jo sairaanhoitajan taidoilla pois nenästä vauvakirjan väliin
3. Jääliin rakennetaan pyörätie “joka ei ala mistään eikä johda minnekään”. Viikon ajan olen seurannut kaivinkoneiden ja metsureiden työskentelyä Laivakankaantiellä mielenkiinnolla – ihan kuin tehtäisiin pyörätietä 90 asteen mutkan tienoille jossa usein lapsia ja nuoria (ja aikuisia) lenkkeilee, pyöräilee ja muuten vain sekoilee autoliikenteen seassa. No. Lähelle tätä kuolemankurvia tehdäänkin pyörätietä. Sitä tehdään vain pikku pätkä joka alkaa ja loppuu metsään. Varmistin asian teknisen lautakunnan Pj. Schönbergiltä (.kok) “tehdään bussipysäkkejä ja siinä samalla pätkä pyörätietä, joka myöhemmin jatketaan kaavassa esitetyllä tavalla kokonaiseksi”. Tähän se köyhyys siis johtaa: tehdään maanteitä, viemäreitä ja sähkölinjoja joita ei voi käyttää koska kokonaisuuteen ei ole varaa. Hölmölän väkikin tälle jo nauraa. Onneksi kohdan yksi mukaisesti se palvelurakenne- ja kuntaliitosselvitys vihdoin saadaan jalalle.

Panokset kovenevat Ideaparkin ympärillä käytävässä pelissä.

Vaikka meidän Kiiminkiläisten näkökulmasta tarkasteltuna Ideapark näyttää olevan toteuttamista vaille valmis hanke, asia ei ole ehkä ihan yhtä yksiselitteinen. Nimittäin “isot pojat” tuntuvat olevan kovasti “Ideapark-megamall” ostoskeskuksia vastaan.

Eilen Oulun yliopisto julkaisi harmittomalta vaikuttavan tiedotteen, jonka mukaan yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä on valittu asuntoministeri Jan Vapaavuoren asettamaan kaupan sijainnin ohjausta arvioivaan työryhmään.

Työryhmän tehtävänä on arvioida kaupan merkitystä yhdyskuntakehityksen muutostekijänä, kulutuskäyttäytymisen muutosten ja kaupan palvelujen vastaavuutta sekä ilmastonmuutoksen hillinnän vaikutuksia kaupan sijaintiin ja rakenteeseen. Työryhmä arvioi lisäksi kaupan ohjauksen ajanmukaisuutta ja vaikuttavuutta sekä tekee tarpeelliseksi katsomiaan ehdotuksia.

Entä sitten? Mitäs se Kiimingin Ideaparkkiin vaikuttaa?

No, tämä työryhmä on ympäristöministeriön työrukkanen jonka avulla pyritään mahdollisesti kehittämään argumentteja sekä Pieksämäen, Vihdin että Kiimingin Ideaparkkien rakentamista vastaan. Työryhmän kokoonpanossa Savonlinnan (Pieksämäen) seudun alueellista asiantuntemusta edustaa ex.ministeri Jouni Backman TietoEnatorilta ja Oulun seutua jo mainittu professori Helka-Liisa Hentilä. Muu kokoonpano koostuu esim. ympäristöministeriön, kuntaliiton ja kuluttajatutkimuskeskuksen asiantuntijoista. On silmiinpistävää että ryhmässä on ainoastaan Kokoomuslaisia ja Sosiaalidemokraatteja. Hallituspuolue Keskustan edustajia ei tähän ryhmään ole kelpuutettu, kuluneen vuoden mediakeskustelun perusteellahan on selvinnyt että Ideaparkkien taustavoimat kietoutuvat Keskustapuolueen tavoin Kehittyvien Maakuntien Suomi-nimiseen yhdistykseen.

Eli sama Suomeksi: Valtapoliittisesti on luvassa kädenvääntöä kepulaisen ideapark-ajattelun ja muiden puolueiden suosiman kaupunkikeskustojen kehittämisen välillä.

Oululaiset poliitikot eivät jättäne käyttämättä mahdollisuutta hankaloittaa kaikilla mahdollisilla tavoilla Kiimingin Ideaparkia.Itselläni on sellainen tunne, että Ritaharjuun Parkin olisi saanut tehdä, mutta Kiiminkiin ei. Olen ihan varma että perustettua työryhmää tullaan käyttämään  työrukkasena Yrityspuiston Ideaparkille varatun maa-alueen kaavamuutoksia käsiteltäessä. Ja ei positiivisessa mielessä.

On merkille pantavaa, että työryhmän Oululaisjäsenen puoliso toimii Oulun kunnallispolitiikassa. Itse tutkijana en kuitenkaan lähde kyseenalaistaman Professori Hentilän puolueettomuutta missään suhteessa, tutkijoiden etiikka kyllä kestää tarkastelun. Kytkentä on silti mielenkiintoinen – kehoittaisin Kiimingin poliitikkoja valppauteen ja rauhallisuuteen tässä Ideapark-huumassa. On aivan ilmeistä, että viimeistä korttia ei ole tässä pelissä pöytään lyöty.

En lähtisi moottoriteitä ihan oikopäätä yrityspuistoon kääntelemään kun peli näyttää vain kovenevan. Pärjäämmekö tässä pelissä? Nyt viimeistään pitää lopettaa hyvänolon tunteessa kelluminen – mainosten perustella melko useat ehdokkaat uskovat Ideaparkin tulevan 100% varmuudella ja sen suurinpiirtein pelastavan pitäjämme.

Olenko ainoa epäilevä Tuomas?

Kalevan tietoisku Kiimingissä (21.10.08): vaalipaneelissa kuultua ja nähtyä

“]

Kuva: Pekka Peura (Kaleva). Allekirjoittanut istuu portaissa ensimmäisenä. Kuvaa napsauttamalla voit ladata Kalevan artikkelin vaalipaneelista

Olimme varmaan ainoa perhe, joka osallistui Kalevan järjestämään vaalipaneeliin Kiimingin kirjastolla tänään. Lapset istuivat osan paneelista ihan kiltisti auditorion rappusilla ja imivät itseensä vaikutteita poliittisesta keskustelusta. Yleisön kysymysten ja spontaanien reaktioiden perusteella yleisö pisti valtapuolue Keskustan todella tiukoille mitä tulee Hannuksen koulun lopettamiseen ja kuntaliitokseen. Kysyttiinpäs sitä myös syyllistä sille että moottoritie päättyy nyt Kiimingin ja Oulun rajalle.

Syyllistä ei löytynyt.

Ainakaan Keskustan Marjo Korhonen ei suostunut myöntämään että Keskusta vetkuttelisi kuntaliitosselvittelyiden kanssa. Ei vaikka Vasemmistoliitto, Demarit, Kokoomus, Perussuomalaiset ja Vihreät yhdessätuumin totesivat Keskustan luvanneen tälläkin vaalikaudella kuntaliitosselvitykseen palattavan “ihan kohta” .. Kepu pett… Nojoo, en nyt lähde saivartelemaan tällä sen enempää.

Yksi yleisöpuheenvuoro kosketti minua kovasti. Nimittäin salin toiselta laidalta väitettiin kunnallispoliitikassa olevan laajemmaltikin Oulun seudulla näkökulmavirhe. Asioita tarkastellaan vain yksittäisen kunnan ja yksittäisen poliitikon vinkkelistä, kun taas nykyisellään koko alueen menestys on ratkaisevaa. Hänen mukaansa yksittäiset asukkaat tuntevat itsensä hyvin paljon myös Oulun seudun asukkaiksi vaikka asuisivat Kempeleessä tai Kiimingissä.

EN voisi olla enemmän samaa mieltä tämän puhujan kanssa!

Jääliläiset “sorron yöstä nouskaa” ja alueenne ehdokkaita äänestäkää

Viime lauantaina sain mielenkiintoisen puhelun saunan lämmityksen aikoihin yhdistyksemme puheenjohtajalta Heikki “Hessu” Ketolalta. Hän oli ryhtynyt puuhaaman “pro jääli” teeman alla Jääliläisten ehdokkaiden yhteistä kampanjaa tienvarsimainoksineen.

EI ole kovinkaan yllättävää että puolueiden välinen yksimielisyys jäi saavuttamatta. Me Jääli-Välikylän Kokoomuslaiset löimme kuitenkin Toivo hanskamme yhteen ja päätimme kustantaa pari mainosta Kuusamontien varteen. Miksikös näin? Miksi haluamme sinun äänestävän Jääliläistä?

Ketolan Heikin vaaliblogissa asia kiteytetään erinomaisesti:

Jäälistähän on puhuttu jo jopa omana kaupunkinaan tai osana Oulua, mutta ei se nyt vielä sitä läheskään ole, tuli sitten Ideapark tai muuta. Kyllähän meillä on pitkään ollut väliinputoajan rooli olla täällä Oulun ja Kiimingin välimaastossa. Huolimatta siitä, että palveluiden, yrityselämän ja kehityksen olisi pitänyt suuntautua meille jääliläisille tasapuolisesti kirkonkylään nähden. Onko?

Muistammeko me Jääliläiset äänestää alueemme asukkaita? Kuten allekirjoittanut, monet muutkin alueemme asukkaista ovat tullista tulleita. Ehdokaskollegani Aila Postareff-Jurvelin pohdiskelee omassa blogissaan tätä ongelmaa mielestäni oivallisella tavalla:

Jääliläiset äänestävät keskimäärin vähemmän aktiivisemmin kuin muut kiiminkiläiset. Osin tämä johtuu siitä, että jääliläisistä suurempi osa on muualta muuttaneita, uusia kiiminkiläisiä. Jääliläiset eivät tunne ihmisiä, joita äänestävät. Olen sitä mieltä, että jääliläisten kannattaa äänestää jääliläisiä.

Näin tehkäämme! Sinä voit vaikuttaa asiaan äänestämällä Jääliläistä! Ennakkoäänestys on jo alkanut, numeron voi käydä kätevästi piirtämässä Jäälin kirjastossa vaikka kauppareissun yhteydessä. Jos olet asioimassa Linnanmaan marketeilla tai opiskelemassa/töissä yliopistolla, voit äänestää myös siellä. Tärkeintä on että äänestät!

Ratikalla Ruskoon, kutsutaksilla kauppaan vai sähköautolla kirkolle?

Pöydälläni on lojunut jo pidemmän aikaa lehtileike vihreiden vaalikampanjan avauksesta. Siinä Oulun läänin vihreät esittävät paikallisjunia ja kutsutakseja Oulun seudun joukkoliikennesolmuja aukomaan. Ensi silmäyksellä vihreiden ideat tuntuvat hieman kaukaa haetuilta ja suorastaan naiveilta, mutta he katsovat aloitteellaan horisontin taakse. Saman ilmeisesti ovat huomanneet kaikkien puolueiden edustajat, sillä uusimassa Forum24-lehdessä isoimpien puolueiden edustajat olivat kaikki ajatuksen takana. Innostuin kirjoittamaan aiheesta luettuani Oululaisen ystäväni Antero Metson vaaliblogista (kristillisten ehdokas) kirjoituksen “kiskoliikenne joukkoliikenteen ratkaisuvaihtoehtona“.

Tällä hetkellä meidän Oulun seudulla asuvien elämäntapa on rakennettu yksityisautoilun varaan. En minäkään haluaisi millään luopua kullankeltaisesta Berlingostamme 🙂 Lyhyellä tähtäimellä tullenemmekin säilyttämään vaikka väkisin yksityisautoiluun perustuvan elämäntapamme. Vaikka  bensan (ja jopa dieselin) nykyhinnoilla autoilu on  järjettömän kallista ajamme töihin eri puolille aluetta joka päivä omalla peltilehmällä.

Periaatteessa kaikki voisi olla toisin. Autoilu on kuitenkin joustavaa ja mukavaa. Emme todennäköisesti luovu (tästäkään) saavutetusta edusta kuin väkipakolla. On selviä merkkejä että lähitulevaisuudessa hiilivetypohjaiset liikennepolttoaineet muuttuvat erittäin kalliiksi ylellisyystuotteiksi jolla tulee olemaan omat vaikutuksensa  myös  Kiiminkiläisten  pendelöinnille Oulussa olevan työpaikan ja “maaseudun rauhassa” olevan asuinpaikan välillä.

Itse aion heti kuin vain mahdollista hankkia uuden sukupolven hybridi-auton jahka lapsiperheille sopivia malleja alkaa markkinoille ilmestyä. Tällä hetkellä sähköautojen kehitys on vielä lapsenkengissään, mutta jo muutaman vuoden kuluttua meille myydään jo täyttä häkää erilaisia ratkaisumaleja ympäristötietoisuuden ja energian hinnan muodostaman kompleksin yhtälön ratkaisemiseksi.

Keskipitkällä aikavälillä joukkoliikenne on varteenotettava vaihtoehto myös Oulun seudulla

Vaikka lyhyellä tähtäimellä tarkasteltuna Oulun seudun julkinen liikenne on surkeassa jamassa, ihmiset haluavat ajella omia autojaan ja joukkoliikenteeseen satsaamiseen tarvittavaa voimakasta poliittista tahtoa ei löytynekään, tuntuvat visiot seudullisesta paikallisjunaliikenteestä olevan mahdollisia pidemmällä aikajänteellä. Asiaa ei voi pitää enää edes vihreiden piipertelynä, sillä tämän kannan ottivat käytännössä kaikki suurimpien puolueiden ryhmänjohtajat Forum24:ssa viikonvaihteessa (muistaakseni).

Oulun läänin vihreät ovat esittäneet  että kaavoituksen tulisi olla sellaista että perheissä ei tarvita kahta autoa. Taloudellisesti tarkasteltuna ajatus on järkevä. Kuka haluaa maksaa kahden auton vakutuusmaksut? polttoaineet? huollot? Jääli ja kirkonkylä ovat jo varsin tiiviitä yhdyskuntarakenteiltaan jo täll hetkellä. Tässä asiassa katse kohdistuukin haja-asutusalueille – poikkeuslupia myönnettäessä ei pitäisi enää satsata “väljyyteen” vaan asunnot pitäisi kasata ryppäiksi kyläkeskustoihin. Ikäänkuin kaavoittaa pieniä taajamia tehokkaasti.  Näistä pientaajamista voitaisiin järjestää automaattisesti optimoitu tilauspohjainen kutsutaksiliikenne (tästä oli juttua Hesarissa viime keväänä) työmatkalaisia, koululaisia, kauppareissulaisia ja muita kulkijoita varten.

Ensimmäinen askel ratikkaliikenteen tiellä olisi tietysti bussiliikenteen merkittävä tehostaminen ja reittien uudelleen muotoilu että me kaikki teknologiakylässä tai Ruskossa työskentelevät voisimme matkustaa suorinta tietä työpaikoille ja takaisin. Tällaista optimointia ja muuta joukkoliikenteen suunnittelua varten tulisi jo lähivuosina perustaa seudullinen joukkoliikennevirasto tai lautakunta, aivan kuten Oulun läänin vihreät ovat esittäneet. Pidemmällä aikavälillä runkoreittejä voitaisiin operoida kevytraitiovaunuilla ja muulla kiskokalustolla, mutta kiskoliikenteeseen investoiminen on erittäin kallista ja vaatii esim. Kiiminkiin päin suuntautuville reiteille runsaasti uutta asutusta molemminpuolin Kuusamontietä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jääli-Korvenkylä alue tulisi rakentaa täyteen asutusta.

Kiskoliikenteeseen perustuvan joukkoliikenneinfran suunnittelu on pitkäjänteistä työtä. Mielestäni kaavoittajien tulisi ryhtyä vakavasti pohtimaan nykyistä mittavempia joukkoliikennejärjestelyjä ja niiden vaikutuksia seutukaavaan ja yleiskaavaan. Samalla Oulun seudun kuntien tulisi ryhtyä aitoon yhteistyöhön kyttäilyn sijasta, sillä tällainen hanke vaatii erittäin lujaa poliittista tahtoa puolueista ja kuntarajoista riippumatta.

Punaisenladonkankaan kompostialue vs. tutkimus jonka mukaan mädätys on kompostointia ympäristöystävällisempää

Kuten varmasti jokainen alueemme asukas tietää, ollaan Kuusamontien toiselle puolelle kaavoittamassa suuria kompostointikenttiä jätevesilietteen jälkikäsittelyä varten. Asiasta on tehty vetoomuksia ja valituksia, niin että Oulun kaupunkikaan ei hankkeeseen enää usko. Tästä esimerkkinä on se, että Oulun vesi on jo ryhtynyt kaikessa hiljaisuudessa suunnittelemaan mädätyksen käyttöönottoa Taskilan puhdistamolla.

Tänään lapsia nukuttaessani lueskentelin nettitabletilla verkkohesaria josta löytyi mielenkiintoinen artikkeli meidän asuinympäristömmeäkin välillisesti sivuavasta tutkimuksesta: Mädätys on kompostointia ympäristöystävällisempää (HS 8.10.2008):

Mädättäminen on kompostointia ympäristöystävällisempi ja edullisempi tapa käsitellä biojätteet, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta.

Mädätyksen paremmuus johtuu siitä, että siinä syntyy biokaasua, josta voidaan tehdä vaikkapa sähköä ja lämpöä. Lisäksi syntyy multaa, kuten kompostoinnissa.

Selvityksessä mukana olleet biokaasulaitokset olivat edullisempia rakentaa kuin kompostointilaitokset, kertoi tutkimusinsinööri Tuuli Myllymaa Suomen ympäristökeskuksesta.

Joko tämä tutkimus vihdoin saa eri osapuolten silmät avautumaan ja Oulun kaupunki päättää lopultakin luopua koko kompostoinnista ja siirtää huomion mädätyslaitoksen rakentamiseen puhdistamon yhteyteen? Toivottavasti. Tätäkin prosessia kun tarkastelee “Oulujoen kaupunki”-lasit päässä ei voi kuin hämmästellä tapahtumien kulkua. Nimittäin Haukipudas on ollut erittäin kiinnostunut ottamaan kompostointialueen ja muun jätteenkäsittelytoiminnan omille mailleen – tuleehan siitä verotuloja. Pudaksen päättäjiä ei ole juurikaan ahdistanut se pieni mutta, että kaatopaikan lähettyvillä on lukuisia uimamonttuja ja matkaa ihmisten pihoillekaan ei ole montaa kilometriä. Ne pihat kun sattuvat olemaan naapuripitäjän puolella.

Eikös tällaisesta toiminnasta pitäisi kertakaikkiaan tehdä loppu? On kaksi vaihtoehtoa: a) joko kaavoitusvaltikka kunnilta kokonaan pois valtiolle tai maakuntien liitolle b) kuntarajat matalaksi että ei ainakaan näin härskiä omien nurkkien hyväksikäyttöä voisi tapahtua yhtenäisen kaupunkirakenteen sisällä.

Katsotaan miten asia etenee. Vaikka meidänkin jätevetemme Ouluun pumpataan, emme voi juurikaan vaikuttaa Oulun veden toimintaan. Tutkimus luo kuitenkin toivoa 😉 Sitä odotellessasi voit käydä allekirjoittamassa kompostointialuetta vastustavan nettiadressin: http://www.adressit.com/jaalin_jatehankkeet

Bensalenkkareista ja piraateista – miten Jäälin nuorisoa voisi ottaa paremmin huomioon?

Oululehden Mää Äänestän -palstalla Kiimingin lukiolaiset Jenni Halkola ja Joni Saarela ruotivat nuorten asioita kunnassamme. Saarelaa huolestutti artikkelissa erityisesti Jäälin nuorisotalon tilanne (jolla hän tarkoittaa jutussa ns. Lunkin taloa). Aktiivisena musiikinharrastajana hän näkee uhkakuvana epävarmuuden Lunkin kohtalosta, sillä samalla menetettäisiin kipeästi kaivattuja bänditiloja. Uhka on todellinen, Lunkin risteyksen asemakaavaluonnoksen perusteella  talo olisikin häviämässä:

Asemakaavan muutoksen taajamakuvalliset vaikutukset ovat kokonaisuudessaan varsin vähäiset lukuun ottamatta Lunkin talon häviämistä, jonka myötä pala Jäälin historiaa katoaa.

Jos kaikki sujuisi kuten elokuvissa, korvattaisiin Lunkin talo sujuvasti uuden urheilukentän huoltorakennukseen suunnitelluilla nuorisotiloilla:

Laivakankaan asemakaavan muutoksen ja laajuksessa osoitetaan Jäälin urheilukentälle uusi paikka Laivakankaan koulun läheisyyteen. Urheilualueelle osoitetaan urheilukenttä, katsomo, harjoitusjalkapallohalli, pysäkointialueet sekä huoltotilat, joiden yhteyteen tulee nuorisotiloja

Koska kaikki riippuu kaikesta, tulee näihin muutoksiin kulumaan vielä aikaa vuosikaupalla. Asiasta kuitenkin parhaillaan ollaan päättämässä kaavatasolla. Valtuustossa meidän tulee valvoa, että jos Lunkin talo puretaan vastaavat tilat myös toteutetaan urheilukentän huoltorakennuksen yhteyteen. Nuorten kirjoituksessaan tuskailemaa Jäälin nuorison tilannetta olisi myös omiaan helpottamaan kunnollisen nuorisokeskuksen rakentaminen tilojen yhteyteen. Eli rakennettaisiin Lunkia ja Ostarin nuorisokeskusta parempi, lue: toimivampi ja nuorten mieluinen keskus.

Pelkät seinät eivät kuitenkaan riitä

Haastatellut sanovat että Jäälissä “bensalenkkareiden ja riemuääliöiden kännäämiset ovat käyneet todella röyhkeiksi. 18-vuotiaat ostavat neljäkin vuotta nuoremmilleen alkoholia”. Olen itsekin joutunut kieltäytymään “kuriiritehtävistä” alakouluikäisten kysellessä tupakkaa, mutta että kaljaa..

Miten meidän lintukodossamme tämä on mahdollista? Olemmehan sentään maamme 10. paras perhekunta. Haastattelussa nuoret itsekin tunnistivat nuorten keskuudessa olevan pahoinvointia ja sen olevan merkittävä ongelma. Muistelen vajaa vuosi sitten liikkuneen huhuja että jäälin retro-ostarilla jostain autosta myytäisiin jopa huumeita. Vaikka kaikki tiedämme Jäälin olevan turvallinen paikka asua, ei ongelmita voi ummistaa silmiä.

Nuorisotilojen ohella meidän täytyy huolehtia nykyistä paremmin yhteisestä ympäristöstämme. Tutkimusten mukaan nuorten häiriökäyttäytymistä voidaan myös kitkeä tekemällä yleisistä paikoista paremmin valaistuja (Jäälissä siinä riittääkin puuhaa) ja siistejä. Kannatan graffitiseinäkkeitä ja ohjattua taiteentekemistä, mutta vastustan ehdottomasti julkisen infrastruktuurin sotkemista tusseilla ja spraymaaleilla eli töhrimistä. Kaikenlainen epäsiisteys ja paikkojen “repsottaminen” tutkitusti tuottaa ympärilleen epäsosiaalista toimintaa. Ympäristöstämme pitää huolehtia. On erittäin tärkeätä huolehtia että arkkitehtiopiskelijoiden ideakilpailun ideat oikeasti toteutetaan retro-ostarimme viihtyisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi.

Ympäristöstä ja seinistä huolehtimiten ei kuitenkaan riitä, sillä nuorisolle täytyy olla järkevää tekemistä ja nuorten kokoontumispaikkojen mahdolliseen ongelmakäyttäytymiseen pitää puuttua esim. jalkapartioiden voimin. Mutta merkittävin ongelma ovatkin yllättäen puuttuvat käsiparit. Kiimingin nuorisotoimella ei kertakaikkiaan ole riittävästi resursseja. Pikaisella nuorisotoimen webbisivujen vilkaisulla selvisi että turvallisuussyistä henkilökunta on ryhtynyt työskentelemään pareittain ja siitä seuraa aukioloaikojen supistuksia! (siis ei henkilökunnan lisäystä) Että näin! Supistamalla aukioloaikoja ei ainakaan saada näitä bensalenkkareita järkevän toiminnan pariin saati pystytä jalkautumaan nuorison keskuuteen tekemään esimerkiksi erityisnuorisotyötä.

Olen muuttanut Jääliin hiljattain Oulusta jossa sain kunnian olla luottamustehtävissä arvostetussa ja hyvin resurssoidussa nuorisotoimessa. Oulussa homma toimi. Tuloksia on saavutettu mm. päihteettömyystyössä ja syrjäytyneiden nuorten aktivoimisessa harrastusten ja opintojen pariin. Kiitoksena Oulun hyvästä nuorisotyöstä Oulu sai vuoden nuorisokunta palkinnonkin tässä vuosi takaperin. Patenttiratkaisua “mää äänestän” palstann nuorten esittämään häiriökäyttäytymiseen  ei ole, mutta yksi asia on toiminnan resurssointi. Oulussakin nuorisotoimi on erittäin minimaalinen osa kaupungin kokonaistaloutta, silti Oulussa rahaa laitetaan nuorison hyväksi merkittävästi valtakunnallista keskiarvoa enemmän (joka on n. vajaa prosentti budjetista). Rahalla sa ja hevosella pääsee, Oulussa uskalletaan hieman revitelläkin, kuten selviää Oulun nuorisotoimen visiosta vuosille 2006-2015 (jota itse olin mukana tekemässä):

Seudullisesti toimivat ja taloudellisesti tuotetut nuorisopalvelut ovat alansa parhaat

Oulusta alkunsa saanut nettinappi on laajentunut seutukunnalliseksi seutunapiksi. Sinällään on ihan hyvä, että tietoa on saatavilla. Nuoriso tarvii tiedon lisäksi myös hyvin suunniteltuja ja resurssoituja nuorisopalveluita. Yhdistämällä voimia myös operatiivisella tasolla kaikki alueen pienet kunnat voisivat tehostaa nuorisotyötään käyttämällä kaiken liikenevän ajan nuorten parissa työskentelyyn johtamisen ja suunnittelun ollessa keskitetysti ammattilaisten käsissä. Oulun nuorisotoimi on parhaillaan virittelemässä keskusteluita seudullisesta nuorisotyöstä alueen kuntien kanssa. Heidän hyviä käytänteitä (nettinapin ohella) voitaisiin levittää myös ympäryskuntien taajama-alueille. Uskallan kuitenkin epäillä että tulosta ei synny ilman kuntaliitoksia. Mutta paljon olisi siis tehtävissä jo pelkästään lisäämällä työntekijöitä ja parantamalla nuorisotiloja sekä kehittämällä nuorisoa kiinnostavia tapahtumia ja konsertteja.

Valta nuorisolle

Kiimingissäkin on valittu nuorisovaltuusto. Nuorisovaltuuston toiminnasta ei ulkopuolinen tarkkailija  juurikaan jyvälle: mitä valtuusto oikeastaan tekee? Sitä ei ainakaan nuorisotoimen eikä seutunapin nettisivuilla avata mitenkään. Useilla paikkakunnilla nuorisovaltuuston idea valitettavasti jääkin puolitiehen – siinä vain toteutetaan uuden nuorisolainsäädännön henkeä nuorten kuulemisesta. Suomeksi sanoen perustetaan vaikkapa valtuusto, koska se “on hyvä olla olemassa” . Onneksi päinvastaisiakin esimerkkejä on olemassa.  Kotikaupungissani Raahessa nuorisovaltuutetut osallistuvat lautakuntien kokouksiin, pyörittävät nuorison omaa cuppi-kahvilaa ja järjestävät joka kesä tuhansien ihmisten Rock-konsertin. Siinä on toiminnan mallia. Valitettavasti en Kiimingin lautakunnan itsestään kertoman perusteella voi sanoa samaa. Nuorisotoimen sivuilla ei ollut juurikaan viitteitä valtuuston toiminnasta – vain lista valtuutetuista. Miten nuorten osallisuutta ja vastuullistamista yhteisistä asioista tuetaan tällä hetkellä Kiimingissä?

Lyhyesti sanottuna: Antamalla nuorisolle vastuuta omista tiloistaan, toiminnastaan ongelmia voitaisiin vähentää. Samalla on kuitenkin tarjottava aikuisen tukea ja ohjattua toimintaa humalahakuisen vapaa-ajanvieton vähentämiseksi. Esimerkit Raahesta ja Oulusta ovat rohkaisevia.

Niin, ja niistä piraateista ja tekijänoikeuksista.

Vaikka tekijänoikeuskysymykset eivät varsinaisesti kunnan päätettäviin asioihin kuulukaan on tärkeätä että kunta kiinnittää asiaan huomiota esim. omassa internet-viestinnässään ja koulujen opetussuunnitelmia tehdessään. Internetin murros kohti kasvavaa jakamista ja yhteisöllisyyttä on lisännyt tarvetta tarkastella sisältöjen omistajuutta ihan uudella tavalla. Olisikin tärkeätä että uudet tavat lisensoida ohjelmistoja ja digitaalisia sisältöjä (esim. tätä blogia), mutta myös tuottaa ja jakaa sisältöjä opittaisiin jo koulun penkillä osana koulun opintoja.  Laivakankaan koulun tietotekniikan perustuminen avoimeen lähdekoodiin on jo erittäin hieno askel oikeaan suuntaan.

Kiiminki kymmenen parhaan joukossa lapsiystävällisyydessä! Hienoa!

TNS Gallupin valituille paloille tekemän tutkimuksen mukaan meidän ikioma Kiiminkimme on kymmenen parhaan joukossa mitattaessa maamme lapsiystävällisimpiä kuntia. Perheemme asui vielä viime talvena Raksilassa Oulun ydinkeskustassa joten omakohtaista vertailupohjaa on tutkimuksessa huonosti sijoittuneisiin isoihin kaupunkeihin.TNS Gallupin mukaan seuraavia asioita pidettiin tärkeimpinä kriteereinä:

Lapsiperheille tärkeimpinä kriteereinä pidettiin muun muassa kohtuuhintaisia asuntoja, koulutuksen tarjontaa, alhaista rikollisuutta sekä muiden lapsiperheiden läsnäoloa.

Meidän muuttopäätökseemme vaikutti erityisesti asuntojen halvempi hintataso ja koettu turvallisuus. Olimmehan täällä käyneet jo vuosikaudet “anoppilassa” ja mummolassa. Ostettuamme mummolan itsellemme kyllä ensitöiksemme kunnostimme varastojen ja autotallin lukot. Isovanhemmat eivät pitäneet ovia lukossa – ei kuulemma tarvitse! Vakuutusyhtiön mielestä kyllä tarvitsee, jos joku “pahis” käy pöllimässä varaston tyhjäksi tavarasta ei korvauksia tule vaikka kuinka väittäisi alueen olevan turvallinen.

Pyöräillessäni töistä kotiin mietiskelin hieman sitä, mikä Jäälistä ja Kiimingistä tekee lapsiperheiden kannalta niin oivallisen. Otin näkökulmaksi pikku-Jarin, joka reilu kaksikymmentä vuotta sitten viipotti vastaavissa maisemissa Raahessa Honganpalon alueella. Muistikuvani omasta lapsuudesta vastaavat hämmästyttävällä tavalla nykyistä elämäämme Jäälissä.

Asuimme 120m2 omakotitalossa kumpuilevalla mäntykankaalla. Alueella oli useita pieniä lampia ja tiheä polkuverkosto metsässä. Kaupunki ei ollut rakentanut alueelle kaavassa merkittyjä pyöräteitä, ne tulivat pääosin vasta vuosituhannen vaihteessa. Koulut yläaste ja lukio mukaanlukien sekä kirjasto ja terveysasema olivat kivenheiton päässä. Honganpalo oli n. 10 kilometrin päässä Raahen keskustasta. Mikäs siellä oli asustellessa.

Kavereita oli runsaasti, olihan miltei kaikki asukkaat muuttaneet alueelle 1970-luvun lopulla Rautaruukin rekrytoidessa tuhansia työntekijöitä kymmenessä vuodessa (ihan kuin Nokia Oulun seudulla).Naapureiden kanssa leikittiin vuodenaikaan sovitettuna mitä moninaisempia leikkejä ulkosalla, liikenteestä ei ollut hyvän asemakaavoituksen vuoksi juurikaan vaaraa. Pyörällä “rossailtiin” metsässä, lammilla seilailtiin styrox-lautoilla ja pimeän tullen seikkailtiin lähimetsissä taskulamppujen kera. Honganpalossa oli kaikki mitä lapsiperhe voi turvalliseen arkeen tarvita. Mielestäni Jäälissä on myös.

Onnea Kiimingille hienosta tuloksesta tässä vertailussa!