Hello world – ensimmäinen N900:lla kirjoittamani artikkeli!

Viime kirjoituksessani kerroin olohuoneemme remontin etenemisestä, siitä kuinka se oli enää sähkötöitä vaille valmis. Nyt z-wave himmentimet ovat paikoillaan ja kotiautomaatio-projekti aluillaan. Aion kirjoittaa kotiautomaatiosta myöhemmin lisää ja keskittyä tässä kirjoituksessa enemmänkin ensimmäisen viikon kokemuksiini N900 mobiilitietokoneen käyttäjänä.

Vaikka olen käyttänyt maemo-laitteita jo useamman vuoden ajan, uusin laite tuntuu olevan aivan erilaisia puuta aiempiin verrattuna. Suurin ero N800/N810 tableteihin on tietysti huikeasti kehittynyt tekniikka: nopea prosessori, valtava muistikapasiteetti, kunnollinen kamera jne. Uutta on myös se, että laitetta voi nyt ihan oikeasti käyttää ilman kynää! Nokia on vihdoin saanut karistettua vanhojen kämmenmikrojen haamut niskastaan. Ylipäätänsä käytettävyys alkaa olla sillä tasolla, jolla sen olisi pitänyt Nokian puhelinpuolella olla jo aikoja sitten. Osallistuin vuosia sitten vapaaehtoisena koehenkilönä ns.proof-of-concept testeihin joissa kehitettiin tuotesarjan esikoista 770 tablettia – jo tuolloinen proto oli valovuosia edellä saman yrityksen symbiania mitä käytettävyyteen tulee!

Oululaisena ja Suomalaisena olen ylpeä siitä, että Nokia on pystynyt suunnittelemaan näin käänteentekevän mobiilitietokoneen ja että olen itse ollut loppukäyttäjänä osa tätä evoluutiota alusta saakka. Erityisen hienoa tässä laitteessa on se, että se on rakennettu Suomalaisten tietokoneharrastajien Linus Torvaldsin (linux-kernel) ja Jarkko Oikarisen (irc-chatin kehittäjä, nokialla töissä) maailmankuulun ja tunnustetun osaamisen varaan.

Minulla on vuosien kokemukset kaatuilevasta ja epäloogisesta N91 musiikkipuhelimesta (Symbian), sitä edeltäneestä “saippuakotelosta” (6600, Symbian) ja useista eri nettitableteista (Maemo). N91 voitti aikoinaan ipod+puhelin yhdistelmän miettiessäni uuden puhelimen hankintaa. Se tuntui nettiarvioiden perusteella todelliselta monitoimivehkeeltä. Aluksi käytinkin innoissani sen wlan-toimintoja, podcasting sovellusta jne. Hyvin pian laite alkoi kuitenkin käyttäytyä omituisesti – esim. Musiikkitiedostot sisältävää kiintolevyä ei saanut kytkettyä enää tietokoneeseen. Nokia ei tehnyt muutenkaan elämääni helpoksi, sillä yhä useammat uudet ohjelmistot toimivat vain uudemmissa symbian käyttiksen versioissa.

Kun iphone julkaistiin vuonna 2007 olin pitkään aikeissa hankkia sen oikuttelevan ja epäloogisen symbian luurini tilalle. En kuitenkaan tehnyt niin, miksi?

Iphone ei vakuuttanut minua, sillä olin jo tottunut ajatukseen avoimesta nettitabletista ja vakuuttunut Nokian olevan oikealla tiellä. Halusin odottaa mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Silloisissa nettitableteissa oli muutama todella häiritsevä asia, jotka saivat uskoni aika ajoin horjumaan:
– Luokattoman huono kamera
– fyysisen näppäimistön puute (n800)
– rajoittunut ja buginen sähköpostiohjelmisto
– ei puhelintoimintoja (pl. Voip ja IM)
– Ei kalenteria ja muita pim toimintoja (pl. 3. Osapuolen ohjelmat)

..Mutta lukuisia hyviä asioita, jotka lujittivat suhdettani tähän laitekategoriaan joka käyttökerralta aina vain enemmän:
+ Nettiselain (aina operan ajoista saakka)
+ Rss-lukija
+ Maemo.org yhteisö
+ musiikkiominaisuudet (streamtuner, vagalume, canola)
+ Pikaviestin ja mikroblogiohjelmat (mauku, pidgin)
+ Terminaali
+ gps ja navigaattori (n810)
.. Ja monet muut ominaisuudet

on noloa myöntää että varsinainen puhelimeni alkoi unohtua sinne tänne, lojua pöydällä akku tyhjänä. Olin lopulta riippuvaisempi nettitabletistani kuin perinteisestä kännykästä! Siinä vuosien kuluessa nokia osti norjalaisen trolltech-yhtiön, joka entisestään lujitti uskoani maemo-alustaiseen nettitablettien tuoteperheeseen. Trolltech on paremmin tuttu qt-ohjelmointityökalusta, jonka avulla voidaan tehdä useissa eri käyttöjärjestelmissä toimivia ohjelmistoja. Eli nokialaiselle älypuhelimelle olisi lähivuosina tulossa ylivoimainen kehitysympäristö ja sitä myöten runsaasti erilaisia ohjelmia. Nyt on jo tiedossa, että N900:lle on tulossa mm. KDE:sta tuttu Koffice eli Microsoftin officepakettia vastaava ohjelmistokokonaisuus!

Sitten tuli N900! Olin tietoinen Nokian koodinimilläRX-51/rover tekemästä linux-puhelimen kehitystyöstä ja tulevan laitteen keskeisistä teknologisista ratkaisuista. Olin kuitenkin kuin ällikällä lyöty nähdessäni ensimmäiset markkinointivideot elokuussa 2009. Päätin saman tien tilata laitteen – maksoi mitä maksoi! Videot osoittivat että nokia oli tulossa takaisin älypuhelinvalmistajien kisaan innovatiivisella, näyttävällä ja helpolla käyttöliittymällä!

Vehjettä piti kuitenkin odottaa tuskaiset kolme kuukautta, mutta se kannatti. En ole koskaaan käyttänyt mitään näin helppokäyttöistä, mutta yhtäaikaa monipuolista linux-päätelaitetta! Viikon käyttökokemuksien perusteella nokia näyttäisi löytäneen itsensä matkapuhelinvalmistajien kartalta uudelleensyntyneenä ja vahvana.

N900 on kuin eri planeetalta, jos sitä vertaa perinteiseen Nokialaiseen. En lähde tässä erittelemään sen kummemmin käyttökokemuksia, koska niitä löytyy netistä jo hyvinkin runsaasti. Kannattaa tsekata sijoitusbloggaaja Laimean Sillin tekemä varsin kriittinen N900 arvio. Olen hänen kanssaan hyvin pitkälti samaa mieltä mitä laitteen käyttökokemukseen tulee.

UPDATE: Ihmisiä tuntuu kovasti kiinnostavan tämän mobiilimonsterin virrankulutus. Käykääpäs lukemassa tämä ketju: N900 battery life: not all that bad talk.maemo.org -foorumilta.

Advertisements

Fr

De

Valoa pimeyteen! Jäikö kunnalla sähkölasku maksamatta?

Ajoin eilen pyörällä töihin ja takaisin. Aamulla katuvalot pelasivat kuten ennenkin, mutta illalla kunnan rajalta saakka valaistus oli pois päältä. Olipas siinä tekeminen, että pysyi edes pyörätiellä pyöränsä kanssa, kun on niin tottunut valojen turvin liikkumaan.

Päiväkodissa vitsailtiin toisen isukin kanssa Tornionjokilaakson valoskandaalille ja toivottiin ettei samankaltainen tapahtumaketju olisi vain meidän Kiimingissämme toistumassa.

Tornionjokilaaksossahan sähkölaitos ja kunta riitautuivat niin pahoin että valaistus oli useamman vuoden poissa päältä. No, onneksi osa valoista oli saatu toimimaan jo aamu yhdeksään mennessä. Nämä valot olivat ns. uusia Jäälin katuvaloja.

Heristäisin kuitenkin valoista vastaavalle taholle kovasti sormea! Nimittäin jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus on tämän katkoksen aikana ollut kovasti uhattuna. Laivakankaan koulun ympäristössä pyörätiet ovat muutenkin hieman sekavat ja tämän vuoksi lapset ja nuoret liikkuvat osin autoliikenteen seassa. Tilannetta ei helpota suinkaan se, että mukulat eivät käytä heijastimia ja katuvalot ovat poissa päältä.

Toivottavasti mitään pahempaa ei ehdi tapahtua ennenkuin valot taas toimivat.

Bensalenkkareista ja piraateista – miten Jäälin nuorisoa voisi ottaa paremmin huomioon?

Oululehden Mää Äänestän -palstalla Kiimingin lukiolaiset Jenni Halkola ja Joni Saarela ruotivat nuorten asioita kunnassamme. Saarelaa huolestutti artikkelissa erityisesti Jäälin nuorisotalon tilanne (jolla hän tarkoittaa jutussa ns. Lunkin taloa). Aktiivisena musiikinharrastajana hän näkee uhkakuvana epävarmuuden Lunkin kohtalosta, sillä samalla menetettäisiin kipeästi kaivattuja bänditiloja. Uhka on todellinen, Lunkin risteyksen asemakaavaluonnoksen perusteella  talo olisikin häviämässä:

Asemakaavan muutoksen taajamakuvalliset vaikutukset ovat kokonaisuudessaan varsin vähäiset lukuun ottamatta Lunkin talon häviämistä, jonka myötä pala Jäälin historiaa katoaa.

Jos kaikki sujuisi kuten elokuvissa, korvattaisiin Lunkin talo sujuvasti uuden urheilukentän huoltorakennukseen suunnitelluilla nuorisotiloilla:

Laivakankaan asemakaavan muutoksen ja laajuksessa osoitetaan Jäälin urheilukentälle uusi paikka Laivakankaan koulun läheisyyteen. Urheilualueelle osoitetaan urheilukenttä, katsomo, harjoitusjalkapallohalli, pysäkointialueet sekä huoltotilat, joiden yhteyteen tulee nuorisotiloja

Koska kaikki riippuu kaikesta, tulee näihin muutoksiin kulumaan vielä aikaa vuosikaupalla. Asiasta kuitenkin parhaillaan ollaan päättämässä kaavatasolla. Valtuustossa meidän tulee valvoa, että jos Lunkin talo puretaan vastaavat tilat myös toteutetaan urheilukentän huoltorakennuksen yhteyteen. Nuorten kirjoituksessaan tuskailemaa Jäälin nuorison tilannetta olisi myös omiaan helpottamaan kunnollisen nuorisokeskuksen rakentaminen tilojen yhteyteen. Eli rakennettaisiin Lunkia ja Ostarin nuorisokeskusta parempi, lue: toimivampi ja nuorten mieluinen keskus.

Pelkät seinät eivät kuitenkaan riitä

Haastatellut sanovat että Jäälissä “bensalenkkareiden ja riemuääliöiden kännäämiset ovat käyneet todella röyhkeiksi. 18-vuotiaat ostavat neljäkin vuotta nuoremmilleen alkoholia”. Olen itsekin joutunut kieltäytymään “kuriiritehtävistä” alakouluikäisten kysellessä tupakkaa, mutta että kaljaa..

Miten meidän lintukodossamme tämä on mahdollista? Olemmehan sentään maamme 10. paras perhekunta. Haastattelussa nuoret itsekin tunnistivat nuorten keskuudessa olevan pahoinvointia ja sen olevan merkittävä ongelma. Muistelen vajaa vuosi sitten liikkuneen huhuja että jäälin retro-ostarilla jostain autosta myytäisiin jopa huumeita. Vaikka kaikki tiedämme Jäälin olevan turvallinen paikka asua, ei ongelmita voi ummistaa silmiä.

Nuorisotilojen ohella meidän täytyy huolehtia nykyistä paremmin yhteisestä ympäristöstämme. Tutkimusten mukaan nuorten häiriökäyttäytymistä voidaan myös kitkeä tekemällä yleisistä paikoista paremmin valaistuja (Jäälissä siinä riittääkin puuhaa) ja siistejä. Kannatan graffitiseinäkkeitä ja ohjattua taiteentekemistä, mutta vastustan ehdottomasti julkisen infrastruktuurin sotkemista tusseilla ja spraymaaleilla eli töhrimistä. Kaikenlainen epäsiisteys ja paikkojen “repsottaminen” tutkitusti tuottaa ympärilleen epäsosiaalista toimintaa. Ympäristöstämme pitää huolehtia. On erittäin tärkeätä huolehtia että arkkitehtiopiskelijoiden ideakilpailun ideat oikeasti toteutetaan retro-ostarimme viihtyisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi.

Ympäristöstä ja seinistä huolehtimiten ei kuitenkaan riitä, sillä nuorisolle täytyy olla järkevää tekemistä ja nuorten kokoontumispaikkojen mahdolliseen ongelmakäyttäytymiseen pitää puuttua esim. jalkapartioiden voimin. Mutta merkittävin ongelma ovatkin yllättäen puuttuvat käsiparit. Kiimingin nuorisotoimella ei kertakaikkiaan ole riittävästi resursseja. Pikaisella nuorisotoimen webbisivujen vilkaisulla selvisi että turvallisuussyistä henkilökunta on ryhtynyt työskentelemään pareittain ja siitä seuraa aukioloaikojen supistuksia! (siis ei henkilökunnan lisäystä) Että näin! Supistamalla aukioloaikoja ei ainakaan saada näitä bensalenkkareita järkevän toiminnan pariin saati pystytä jalkautumaan nuorison keskuuteen tekemään esimerkiksi erityisnuorisotyötä.

Olen muuttanut Jääliin hiljattain Oulusta jossa sain kunnian olla luottamustehtävissä arvostetussa ja hyvin resurssoidussa nuorisotoimessa. Oulussa homma toimi. Tuloksia on saavutettu mm. päihteettömyystyössä ja syrjäytyneiden nuorten aktivoimisessa harrastusten ja opintojen pariin. Kiitoksena Oulun hyvästä nuorisotyöstä Oulu sai vuoden nuorisokunta palkinnonkin tässä vuosi takaperin. Patenttiratkaisua “mää äänestän” palstann nuorten esittämään häiriökäyttäytymiseen  ei ole, mutta yksi asia on toiminnan resurssointi. Oulussakin nuorisotoimi on erittäin minimaalinen osa kaupungin kokonaistaloutta, silti Oulussa rahaa laitetaan nuorison hyväksi merkittävästi valtakunnallista keskiarvoa enemmän (joka on n. vajaa prosentti budjetista). Rahalla sa ja hevosella pääsee, Oulussa uskalletaan hieman revitelläkin, kuten selviää Oulun nuorisotoimen visiosta vuosille 2006-2015 (jota itse olin mukana tekemässä):

Seudullisesti toimivat ja taloudellisesti tuotetut nuorisopalvelut ovat alansa parhaat

Oulusta alkunsa saanut nettinappi on laajentunut seutukunnalliseksi seutunapiksi. Sinällään on ihan hyvä, että tietoa on saatavilla. Nuoriso tarvii tiedon lisäksi myös hyvin suunniteltuja ja resurssoituja nuorisopalveluita. Yhdistämällä voimia myös operatiivisella tasolla kaikki alueen pienet kunnat voisivat tehostaa nuorisotyötään käyttämällä kaiken liikenevän ajan nuorten parissa työskentelyyn johtamisen ja suunnittelun ollessa keskitetysti ammattilaisten käsissä. Oulun nuorisotoimi on parhaillaan virittelemässä keskusteluita seudullisesta nuorisotyöstä alueen kuntien kanssa. Heidän hyviä käytänteitä (nettinapin ohella) voitaisiin levittää myös ympäryskuntien taajama-alueille. Uskallan kuitenkin epäillä että tulosta ei synny ilman kuntaliitoksia. Mutta paljon olisi siis tehtävissä jo pelkästään lisäämällä työntekijöitä ja parantamalla nuorisotiloja sekä kehittämällä nuorisoa kiinnostavia tapahtumia ja konsertteja.

Valta nuorisolle

Kiimingissäkin on valittu nuorisovaltuusto. Nuorisovaltuuston toiminnasta ei ulkopuolinen tarkkailija  juurikaan jyvälle: mitä valtuusto oikeastaan tekee? Sitä ei ainakaan nuorisotoimen eikä seutunapin nettisivuilla avata mitenkään. Useilla paikkakunnilla nuorisovaltuuston idea valitettavasti jääkin puolitiehen – siinä vain toteutetaan uuden nuorisolainsäädännön henkeä nuorten kuulemisesta. Suomeksi sanoen perustetaan vaikkapa valtuusto, koska se “on hyvä olla olemassa” . Onneksi päinvastaisiakin esimerkkejä on olemassa.  Kotikaupungissani Raahessa nuorisovaltuutetut osallistuvat lautakuntien kokouksiin, pyörittävät nuorison omaa cuppi-kahvilaa ja järjestävät joka kesä tuhansien ihmisten Rock-konsertin. Siinä on toiminnan mallia. Valitettavasti en Kiimingin lautakunnan itsestään kertoman perusteella voi sanoa samaa. Nuorisotoimen sivuilla ei ollut juurikaan viitteitä valtuuston toiminnasta – vain lista valtuutetuista. Miten nuorten osallisuutta ja vastuullistamista yhteisistä asioista tuetaan tällä hetkellä Kiimingissä?

Lyhyesti sanottuna: Antamalla nuorisolle vastuuta omista tiloistaan, toiminnastaan ongelmia voitaisiin vähentää. Samalla on kuitenkin tarjottava aikuisen tukea ja ohjattua toimintaa humalahakuisen vapaa-ajanvieton vähentämiseksi. Esimerkit Raahesta ja Oulusta ovat rohkaisevia.

Niin, ja niistä piraateista ja tekijänoikeuksista.

Vaikka tekijänoikeuskysymykset eivät varsinaisesti kunnan päätettäviin asioihin kuulukaan on tärkeätä että kunta kiinnittää asiaan huomiota esim. omassa internet-viestinnässään ja koulujen opetussuunnitelmia tehdessään. Internetin murros kohti kasvavaa jakamista ja yhteisöllisyyttä on lisännyt tarvetta tarkastella sisältöjen omistajuutta ihan uudella tavalla. Olisikin tärkeätä että uudet tavat lisensoida ohjelmistoja ja digitaalisia sisältöjä (esim. tätä blogia), mutta myös tuottaa ja jakaa sisältöjä opittaisiin jo koulun penkillä osana koulun opintoja.  Laivakankaan koulun tietotekniikan perustuminen avoimeen lähdekoodiin on jo erittäin hieno askel oikeaan suuntaan.

Kommentoin Facebookissa toivetta saada lisäresursseja ennaltaehkäisevään työhön (case kauhajoki)

Facebookkia katselin tässä illan ratoksi ja siellä silmään pisti juuri perustettu ryhmä “Valtio satsaamaan ennaltaehkäisevään oppilashuoltotyöhön!” . Mielestäni asia on erinomaisen tärkeä – veriteot pitää nyt kertakaikkiaan saada loppumaan. Provoisoiduin kuitenkin asiaa Facebookissa kommentoimaan, sillä mielestäni pelkkä viranomaisten lisäresurssointi ei muuta yhteiskuntamme syviä virtauksia. Mielestäni ongelma on perhetasolla. Alla olevassa lainauksessa on kirjoitukseni Facebookin keskustelusta:

Taisipas olla Ilta-Sanomat josta luin tähän liittyvän kolumnin. Siinä kirjoitta ilmaisi huolensa rakenteiden hyvinvoinnista, mutta hoidettavien pahoinvoinnista. Vaikka julkisen sektorin ennaltaehkäisevää työtä resurssoitaisiin kuinka voivat hoidettavat silti jäädä tavoittamatta. Mielestäni emme voi ulkoistaa tätä ongelmaa valtiolle – meidän on kertakaikkiaan muututtava yksilöinä, perheinä ja yhteisöinä suuntaan jossa omien itsekkäiden urapyrkimysten sijaan pysähtyisime kuuntelemaan mitä lapsillemme ja niiden kavereille oikein kuuluu ja miten heillä menee. Pitääkö perheen isille ja äideille lailla säätää ylityökielto että pelkkä tietokone ja jääkaappi ei kouluikäisiä kotona hoitaisi?

Rantalakeus 24.9: Ei suur-Oulu vaan laajempi yhteinen Oulu

Postilaatikkoon tupsahti perunamarkkinoiden alla Rantalakeus, joka muiden lehtien tavoin tuli luettua erittäin tarkasti. Lehdessä pisti silmään mielenkiintoinen Kempeleläisen ehdokkaan mielipidekirjoitus vaalipostia-palstalla. Jutussa puoluetoveri Henry Koivukangas kirjoittaa:

yksittäisten kuntien voimavarat eivät enää tähän (kilpailukyvyn ylläpitämiseen) riitä. Sisäänpäin kääntyminen ei ole ratkaisu ja hallinnolliset rajat ovat yllättävän tehokas, pahimmillaan este ja parhaimmillaankin hidaste toimintojen tehostamiselle ja palveluiden parantamiselle.

En voi juurikaan enempää ajatella hänen kanssaan täsmälleen samalla tavoin. Kuinka monta kertaa olen katsellut kateellisena kaupungin infrastruktuuria ja hämmästellyt kuinka suuri ero voikaan olla kahden vierekkäisen asuinpaikan välillä. Oulun huoliteltujen istutusten, kattavan pyörätieverkoston ja muutenkin kunnossapidetyn julkisen infran jälkeen on suorastaan shokki muuttaa tänne “maalle” .. Katuvaloja on pahimmillaan 500m välein tai ei ollenkaan, tiet ovat kuoppaisia ja pyörätieverkosto sanalla sanoen erittäin epälooginen. Ajakaapas vaikkapa laivakankaantien reunaa 😉 Hyvin lyhyen asumisen jälkeen selvisi mm. että välikylään kaivattaisiin päiväkotia, mutta sitä ei ole voitu toteuttaa tarpeesta huolimatta – ei ole rahaa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka.

Uskon että yhdessä toimimalla Oulun seudun kunnat saisivat käyttöönsä “leveämmät hartiat” sekä peruspalvelujen järjestämiseen että strategisten/suurten investointien toteuttamiseen. Hiekkalaatikkoleikkien ja sulle/mulle -politiikan aika on ohi. Olen samaa mieltä Henryn kanssa että  mahdollisella kuntaliitoksella ei tule pelotella meitä veronmaksajia:

Kuntalaisia ei pidä aliarvioida väittämällä, että Oulu on mörkö, joka haluaa näivettää Kempeleläisten elinolosuhteita

Toivon että seuraavalla valtuustokaudella voidaan tehdä selvitys kuntaliitoksesta ja päättää sen tuomien faktojen perusteella jäämmekö itsenäiseksi vai liitymmekö suurempaan kokonaisuuteen. Kotipaikkakunnallani Raahessa kaupunkiin liitetyn Pattijoen omaleimaisuus ja identiteetti ei ole mihinkään hävinnyt. Ex-kunnan pesäpallojoukkuekin porskuttaa. Voittivathan he kultaa tänä vuonna!

Ulkoiset RSS-syötteet kohdalleen

Laittelen tässä hiljalleen tätä blogia kirjoituskuntoon. Tänään laitan RSS-syötteitä sivupalkkeihin. Että eipäs tässä sen kummempaa 😀