Kiiminki osana Oulujoen kaupunkia, visio 2021

Oulujoen Kaupunki?

Allekirjoitin tänään Oulun seudun kokoomusjärjestöjen vision pohjoisesta metropolista, 200 000 asukkaan Oulusta. Tämän viikon Nykypäivässä oli aiheesta koko sivun artikkeli, jossa asian ydin kerrottiin seuraavasti:

Vaikka asukkailla mitattuna Oulu ja sen ympäristökunnat muodostavat yhtenäisen talous- ja työssäkäyntialueen, kuntarajat määräävät rahankäytön. Kun tulot ja menot ovat kuntakohtaisia, eivät valtuusto halua tehdä päätöksiä, joista syntyy kuluja, mutta ei omalle kunnalle ehkä välttämättömiä tuottoja.

Tästä paikallisena esimerkkinä toimii vast’ikään tehty päätös irtautua Ouluseudun yrityspalveluista ja satsata kunnan omana työnä tehtävään vastaavaan toimintaan. Istuvat valtuutetut eivät nähneet seudullisen yhteistyön mittakaavaetuja, kuten eivät nähneet myöskään naapurikuntamme Haukiputaan päättäjät tehdessään vastaavan päätöksen. Mielestäni katsomalla jalkojen juureen eli tarkastelemalla maailmaa lyhyellä tähtäimellä saadaan kenties pieniä säästöjä ja tehokkutta operatiivisessa toiminnassa. Oulun seutu on kuitenkin Helsingin, Espoon ja Vantaan tyylinen yhtenäinen alue jonka kehittäminen ja palveluiden tehokas järjestäminen helpottuisi kun pääsisimme irti itsekkyydestä ja omalla hiekkalaaitkolla leikkimisestä. Ikävä kyllä suuntaus juuri nyt näyttää olevan päinvastainen. Käpertymällä pelkäksi palveluiden järjestäjäksi joudumme hakoteille, kuten ministeri Suvi Linden omilla nettisivuillaan oivallisesti toteaakin:

Kilpailu alueiden välillä kiristyy niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kuntapäättäjät viime kädessä kantavat vastuun siitä, miten palvelut kuntalaisille järjestetään. Pelkkien palvelujen järjestäminen ei riitä, vaan resursseja pitää olla myös kunnan kehittämiseen.

Mitä se meidän kannalta voisi tarkoittaa?

Kiimingin Kokoomus ry teki kuntalaiskyselyn keväällä 2008, jonka tulosten perusteella 83 % vastaajista olisivat halukkaita selvityttämään kuntaliitoksen edut ja haitat. Vain 15% haluaisi pitää kunnan itsenäisyyttä itseisarvona.

No, jos tarkastelisimme aluksi nykytilanteen jatkamista ennallaan. Ensimmäiseksi itsenäisenä pysytteleminen tarkoittaa seutukunnallisten investointien ja suunnitelmien kyseenalaistamista tai niistä laistamista keskitettäessä rajalliset resurssit kotipesän kiillottamiseen.  Toisekseen,  Kiimingin kaltaisilla pienillä kunnilla energia tahtoo kulua hengissä säilymiseen, veroäyrit eikä rohkeus riitä edes isompien omien investointien toteuttamiseen ennen kuin on ihan pakko (vrt. Laivakankaan koulu tai Välikylän “päiväkoti”). Jopa liikenneturvallisuusinvestointien tekeminen ja teiden kunnostaminen takkuaa. Kunnan pöytäkirjoista voi mm. lukea Lunkin talon (Jääli) risteykseen suunnitellun liikenneturvallisuusinvestoinnin (lue: liikenneympyrä, joita Ouluun rakennellaan vähän sinne sun tänne) toteuttamisaikatauluista seuraavaa:

Kehätien-Jäälintien-Laivakankaantien risteykseen laaditaan parhaillaan asemakaavan muutosta, jossa katualuevarausta on muutettu niin, että risteys voidaan toteuttaa kiertoliittymänä. Asemakaavamuutoksen ja tiesuunnitelmien vahvistuttua, liittymän toteuttamisajankohta ratkaistaan talousarviossa.

Ymmärrän kyllä pitkään eri luottamustoimissa toimineena, että valmisteluprosessit ovat pitkiä: tupakkia palaa ja aikaa kuluu. Mutta jos kunnan liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu vuonna 2003 ja vasta nyt viiden vuoden päästä ollaan laatimassa asemakaavoja kiirellisimmiksi katsotuille kohteille..

No. Kyllähän meillä tulee vettä hanasta, sähköä pistorasiasta ja teilläkin juuri ja juuri autoilla ja pyörillä pysyy. Päiväkodeissa ja Kouluissa on sitoutunutta henkilökuntaa ja tilat ovat uudenkarheita pääosin. Siis Jäälissä. Mutta Oulujoen kaupungin perimmäinen visio on melkein liian houkutteleva:

Saisimme enemmän pienemmällä panostuksella!

Siis ensimmäisellä kotimaisella asian ilmaisten: veroäyrimme voisi laskea, jos alueen kunnat muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden. Oulujoen kaupungin puuhamiehet ja -naiset ovat laskeneet, että pärjäisimme 18% veroasteella eli meidän veroprosenttimme laskisi. Raahen seudulla Pattijoki liitettiin täpärän liitosäänestyksen jälkeen Raaheen – ei se kunta sinne jokeen sortunut. Palvelut pelaavat ja uusia asuntoja rakennetaan entisen kunnan alueellekin. Uskon, että rakennettu infra voisi jopa parantua osana isompaa yksikköä, esim. teiden kunnostamiseen voitaisiin oikeasti jopa satsata. Peruspalveluiden järjestäminen on lakisääteistä, joten ei niitä minnekään alueeltamme kuskattaisi. Kaupalliset palvelut puolestaan perustuvat talouden lainalaisuuksiin eivät kuntien nimikyltteihin.

Uskon, että useat luottamushenkilöt ja virkamiehet pienissä kunnissa pelkäävät lähinnä oman asemansa puolesta. Näin Jääliläisenä asukkaana en usko, että Oulujoen kaupungissa lähidemokratiamme ainakaan laskisi. Toki saisimme yhteiseen valtuustoon vähemmän alueemme edustajia, mutta tilalle voitaisiin tuoda Oulussa erinomaisesti toimivaa suuralueiden asukasdemokratiaa. Sitouttamalla aleuiden asukkaita tulevan kaupungin päätöksentekoon taloudellisesti ja henkisesti asukastupaverkoston välityksellä, voisi kuntalaisten kokema vaikututtamisen tunne jopa kasvaa!

Tavoitteeni valtuustossa on toimia seudullisen yhteistyön puolestapuhujana ja tiivistyvän kuntarakenteen eteenpäin ajajana. Kiiminkiin 2000-luvulla muuttaneena koen toimivani järjen, en tunteen, johdattamana tässä asiassa.

Lue myös Kalevan yleisönosastolla julkaistu kirjoittamani seutukunnallinen näkökulma samasta aiheesta.

Käyppäs katsomassa vastauksiani vaalikoneissa

Jos täältä blogista ei ole vielä selvinnyt mitä mieltä olen asioista, lisää tietoa löydät vastauksistani vaalikoneissa. Olen säntillisesti pyrkinyt myös perustelemaan vastaukseni (mikä näyttää olevan harvinaista vaalikoneissa). Linkit johtavat suoraan vastauksiini:

Tervemenoa katselemaan vastauksiani 😉

HUOM! Lisäksi olen vastannut Kalevan kulttuuritoimituksen vaalikyselyyn (olen se toinen Kiiminkiläinen joka vastasi).. Linkki löytyy täältä

Kommentoin Facebookissa toivetta saada lisäresursseja ennaltaehkäisevään työhön (case kauhajoki)

Facebookkia katselin tässä illan ratoksi ja siellä silmään pisti juuri perustettu ryhmä “Valtio satsaamaan ennaltaehkäisevään oppilashuoltotyöhön!” . Mielestäni asia on erinomaisen tärkeä – veriteot pitää nyt kertakaikkiaan saada loppumaan. Provoisoiduin kuitenkin asiaa Facebookissa kommentoimaan, sillä mielestäni pelkkä viranomaisten lisäresurssointi ei muuta yhteiskuntamme syviä virtauksia. Mielestäni ongelma on perhetasolla. Alla olevassa lainauksessa on kirjoitukseni Facebookin keskustelusta:

Taisipas olla Ilta-Sanomat josta luin tähän liittyvän kolumnin. Siinä kirjoitta ilmaisi huolensa rakenteiden hyvinvoinnista, mutta hoidettavien pahoinvoinnista. Vaikka julkisen sektorin ennaltaehkäisevää työtä resurssoitaisiin kuinka voivat hoidettavat silti jäädä tavoittamatta. Mielestäni emme voi ulkoistaa tätä ongelmaa valtiolle – meidän on kertakaikkiaan muututtava yksilöinä, perheinä ja yhteisöinä suuntaan jossa omien itsekkäiden urapyrkimysten sijaan pysähtyisime kuuntelemaan mitä lapsillemme ja niiden kavereille oikein kuuluu ja miten heillä menee. Pitääkö perheen isille ja äideille lailla säätää ylityökielto että pelkkä tietokone ja jääkaappi ei kouluikäisiä kotona hoitaisi?

Rantalakeus 24.9: Ei suur-Oulu vaan laajempi yhteinen Oulu

Postilaatikkoon tupsahti perunamarkkinoiden alla Rantalakeus, joka muiden lehtien tavoin tuli luettua erittäin tarkasti. Lehdessä pisti silmään mielenkiintoinen Kempeleläisen ehdokkaan mielipidekirjoitus vaalipostia-palstalla. Jutussa puoluetoveri Henry Koivukangas kirjoittaa:

yksittäisten kuntien voimavarat eivät enää tähän (kilpailukyvyn ylläpitämiseen) riitä. Sisäänpäin kääntyminen ei ole ratkaisu ja hallinnolliset rajat ovat yllättävän tehokas, pahimmillaan este ja parhaimmillaankin hidaste toimintojen tehostamiselle ja palveluiden parantamiselle.

En voi juurikaan enempää ajatella hänen kanssaan täsmälleen samalla tavoin. Kuinka monta kertaa olen katsellut kateellisena kaupungin infrastruktuuria ja hämmästellyt kuinka suuri ero voikaan olla kahden vierekkäisen asuinpaikan välillä. Oulun huoliteltujen istutusten, kattavan pyörätieverkoston ja muutenkin kunnossapidetyn julkisen infran jälkeen on suorastaan shokki muuttaa tänne “maalle” .. Katuvaloja on pahimmillaan 500m välein tai ei ollenkaan, tiet ovat kuoppaisia ja pyörätieverkosto sanalla sanoen erittäin epälooginen. Ajakaapas vaikkapa laivakankaantien reunaa 😉 Hyvin lyhyen asumisen jälkeen selvisi mm. että välikylään kaivattaisiin päiväkotia, mutta sitä ei ole voitu toteuttaa tarpeesta huolimatta – ei ole rahaa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka.

Uskon että yhdessä toimimalla Oulun seudun kunnat saisivat käyttöönsä “leveämmät hartiat” sekä peruspalvelujen järjestämiseen että strategisten/suurten investointien toteuttamiseen. Hiekkalaatikkoleikkien ja sulle/mulle -politiikan aika on ohi. Olen samaa mieltä Henryn kanssa että  mahdollisella kuntaliitoksella ei tule pelotella meitä veronmaksajia:

Kuntalaisia ei pidä aliarvioida väittämällä, että Oulu on mörkö, joka haluaa näivettää Kempeleläisten elinolosuhteita

Toivon että seuraavalla valtuustokaudella voidaan tehdä selvitys kuntaliitoksesta ja päättää sen tuomien faktojen perusteella jäämmekö itsenäiseksi vai liitymmekö suurempaan kokonaisuuteen. Kotipaikkakunnallani Raahessa kaupunkiin liitetyn Pattijoen omaleimaisuus ja identiteetti ei ole mihinkään hävinnyt. Ex-kunnan pesäpallojoukkuekin porskuttaa. Voittivathan he kultaa tänä vuonna!

Tervetuloa!

Tässä kuvassa keitän pekonijuustofondueta Oulun juustoseuran pikkujouluissa vuonna 2007


Käy katsomassa mitä olen vastannut vaalikoneisiin!

Lokakuun lopulla Suomen kunnissa tulee valituksi taas uusi valtuusto. Kiimingissä tuore valtuusto joutuu heti isojen päätösten eteen eikä työ tule olemaan helppo. Kiimingin kunnan talous on ollut kuralla koko 2000-luvun, tällä hetkellä haasteinamme ovat mahdollisen Ideaparkin  jätti-investoinnit että peruspalveluiden toteuttaminen siten, että molempiin riittää rahaa ja kunta pysyy tässä rytinässä vielä joltiseenkin itsenäisenä.

Valtuusto ja valtuustoryhmien pohjalta kasattavat muut instanssit (kuten lautakunnat) tekevät runsaasti meidän jokapäiväiseen arkeen vaikuttavia päätöksiä. Useimmat tyytyvät pienen klikin päätöksiin ja jättävät jopa äänestämättä, mutta toiset haluavat muokata asioita paremmiksi ja avoimempaa päätöksentekoa. Useissa pienissä kunnissa tuntuu olevan sama vaiva – avoin ja rehellinen päätöksenteko on kadoksissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on naapurikuntamme Haukipudas, jossa päättäjät kunnanjohtajaa myöten ovat olleet ihan ilmiriidoissa päätöksenteon ongelmien kanssa.

Me Kiimingin kokoomuksessa olemme tulleet siihen tulokseen, että tähän on tultava muutos! Päätökset eivät voi syntyä yhden puolueen ryhmäkokouksissa tai tupailloissa. Kyseenalaistan henkilökohtaisesti myös Oulun seudun kuntarakenteen, kannatan voimakkaasti syyskuun lopulla esitettyä visiota Oulujoen kaupungista.

Kuntaliitoshan ei synny sormia napsauttamalla. Kiimingin valtuustossakin Keskusta-puoluetta pienemmillä ryhmittymillä on ollut tahtotilana kuntaliitoksen selvittäminen jo hyvän aikaa, suurinta ryhmää asia ei ole kuitenkaan vielä kiinnostanut. Mielestäni Kiimingin valtuuston tulee seuraavalla valtuustokaudella kyetä teettämään puolueeton selvitys kuntaliitoksen eduista ja haitoista.

Lisää ajatuksiani kunnallispolitiikan haasteista löytyy vaaliohjelmastani